Huh hellettä

Nyt on kyllä sellaset välimeren helteet saapunu etelä-Suomeen tai oikeestaan koko maahan, mitä nyt tota säätiedotetta on välillä tullut seurattua. Vihdissä on helteitä, tosin tainnut olla koko tämän kuun kun täällä olen asunut. Asutaan harjun alapuolella ja täällä ei oikeestaan tuulevirettä käy. Nyt kun lämpötilat on huidellu päivittäin yli +30 asteessa, pilvettömältä taivaalta, ilman tuulevirettä, niin aika kuuma täällä on. Tuulettamisesta ei oikeen yöaikanakaan ole mitään apua, lämpötila ei juurikaan laske. Tässä kohtaan on kiva myös todeta, että juu, meillä on ilmalämpöpumppu, joka tosin tullaan asentamaan käyttövalmiiksi syyskuussa :D No ehkä näitä helteitä tulee joskus uudestaan. Koirien kanssa ei oo muuta tehty kuin lenkkeilty ja sekin on tapahtunut myöhään illalla/yöllä tai no aamulla ja päivällä käyty vaan pyörähtämässä pissalla. Nitalla varsinkin kuuma kesto on laskenu ihan hurjasti, sen kanssa ei kyllä ulkona kauheasti kävellä kuin vasta yöllä.

Vanhempieni luona minä päikkäreillä ja sylilassie Myy kainalossa

Me ollaan jatkettu lomailua. Mitä nyt kerran käytiin tottis treenit tekemässä Myyn veljien kanssa, mutta muutoin ei olla kentälle eksytty. Tehtiin noutoja ja nehän onnistui äänettömästi! Tuo koira osaa yllättää, tosin jotta nyt en pilvissä leijuis, niin jätin kapulan heiton välistä ja vein kapulan, joten se kiihdyttävin osa jäi tietenkin pois. Mutta jos ottaa huomioon ettei olla viime aikoina treenattu niin ääntä olisi voinut olla mukana vaikka kuinka paljon. Seuraamista tehtiin myös, se edistäminen on vaan niin herkässä, eipä siitä siis sen enempää.

Demin jalka on parempaan päin, ei ole sitä enää ontunut. Nitalla taas on polvi vähän vaivannut, juuri se missä nivelrikkoa on. Oon nyt antanu sille kipulääkettä muutaman päivän jospa se auttais. Muuten meille ei kuulu mitään eritysitä. Vielä tämä ja ensi viikkoa lomaa ja sitten pitääkin jo palata töihin.

Harjumaisemia illalla

Iloa ja surua

Mistähän sitä aloittaisi on tapahtunut kaikennäköstä ja täytyy sanoa että oli aika rankka kesäkuun loppu ja heinäkuun alku.

Me ollaan nyt tyttöjen kanssa muutettu Vihtiin, Nummelaan. Tää on aika maaseutua verrattuna Espooseen :D Ei siis asuta Nummelan keskustassa vaan joitain kilometrejä keskustan ulkopuolella. Tämä on tällainen pientaloalue järven ympärillä. Uusi rivitalo jossa piha-alueet vielä täysin kesken. On tossa terassi valmiina, mutta muutoin työmaata. Talo itsessään on hyvin ääntä eristävä, ulkoa ei juurikaan ääntä sisälle kuulu ja naapurit, noh ketään en ole vielä nähnyt. Tosin ei tässä meitä vielä asukkaan kuin kolme. Seinänaapuri kuulemma muuttanut mutta eipä siellä ketään ole näkynyt, että ehkä me eletään eri aikaan vuorokaudesta :D Alkuun tuntui kyllä kovin oudolta olla täällä, mutta kyllä tämä pikkuhiljaa alkaa kodilta tuntumaan.

Treenitauko jatkuu edelleen, katsotaan milloin aktivoidutaan. Elnkkeilty ollaan kyllä ihan kiitettävästi. Viime viikolla käytiin Lohjalla kiertelemässä, aika jänniä paikkoja sieltäkin löytyy. Ihan kiva 23km lenkki tuli talssittua. Mukaan pääsi vain Myy, kun Demi on saikulla.

 

Lohjanjärvellä jäähdyttelemässä

 Tällanen paikkakin löytyi, tuolla oli jotain sukellusveneitä ja vesi oli ihan kirkkaan turkoosia.

 Kuva ei kyllä kerro koko totuutta, mutta aika makee kivilouhos.

Demi alkoi ontumaan kaksi viikkoa sitten. Lenkillä taisi jotakin käydä koska sen jälkeen Demi ontui voimakkaasti etujalkaansa. Kolmantena päivänä soitin eläinlääkärille ja saatiinkin aika saman viikon lopulle. Kun eläinlääkärille päästiin, oli Demi syönyt alkuviikon kipulääkettä ellin ohjeen mukaan. Ontuminen oli loppunut. Eläinlääkärissä ympyrällä juoksuttaessa kevensi vielä etujalkaa, mutta muuten ei. Eläinlääkäri kopeloi Demin kunnolla, mutta kipupistettä ei löytynyt. Ei aristanut ei mitään. Tehtiin myös erinäköisiä testejä ja niissä tosin huomattiin että vasenta puolta käytti heikommin. Päätettiin kumminkin vielä olla kuvaamatta. Sain ohjeeksi syöttää kipulääkettä vielä viikko ja täyslevolla jonka jälkeen saa pikkuhiljaa pidentää lenkkejä. Jos ontuminen palaa, pitäisi hakeutua ortopedille, mutta ennen sitä voisi käyttää fyssarilla.

Viikonloppuna saatiin Kirsi ja Nooa yökylään. Käytiin meidän lähijärvessä vähän polskuttelemassa.

Istuttiin pitkään iltaa tossa terassilla, olipa kiva kyllä saada seuraa tänne. Ja Nooa ja tytöt tuli edelleen hyvin juttuun. Myy oli kyllä innoissaan kun sai peuhu kaverin.

Sitten ilo- ja suru-uutisia Demin "pennuista". Viggo (Lumipilven Onnenpotku) on tehtaillut ahkerasti pk-tuloksia. Kesäkuun alussa kävivät tekemässä Etsintäkokeesta alokasluokasta EK1 koularin, viikkoa myöhemmin menivät jälkikokeeseen avoimeen luokkaan ja mitäs muuta sieltä kotiituomisiksi kuin JK2 koulari. Heinäkuun alussa menivät sitten hakukokeeseen avoimeen luokkaan, josta tietenkin koulari HK2! Mä oon kyllä niin törkeen ylpeä tästä parivaljakosta :) Demin toinen poika, Pata (Lumipilven Onnenpeli), kävi myös kesäkuussa pk-kokeessa, alokasluokan jäljellä ja sieltäkin napsahti koulari JK1. Niin ylpeä mustista pojista! Kolmas poika Taape (Lumipilven Onnenliekki) kävi toukokuussa tokokokeessa tehden törkeän hienon tuloksen avoimesta luokasta, 1-tulos pistein 314/320p. Niin iloinen tuosta tuloksesta! Mutta samalla niin surullista, koska kesäkuun lopulla sammui Taapen liekki. Aivan järkyttävä painajainen, vuorokauden helvetti joka loppui nuoren koiran lopetukseen. Mikään ei tunnu niin väärältä ja niin pahalta, kuin nuoren koiran lopetus. Taape sairastui äkilliseen ärhäkkään verisyöpään. Mitään ei ollut tehtävissä ja niin nopeasti sammui liekki. Elämä on niin epäreilua ja edelleen sattuu, kun tätä kirjoitan. Tuntuu niin väärältä, niin pahalta. En edes voi kuvitella miltä Taapen omistajasta tuntuu. Kun yllättäen, varoittamatta, elämästä nopeasti poistuu sielunkumppani, rakas ystävä, on se vaan niin hirveetä.

Taape  1.2.2015-25.6.2018

Kesä ja taukoa aksasta

Kesäkuun ekana viikonloppuna käytiin Kirkkonummella kisaamassa Myyn kanssa kaksi agility rataa. Laura Mättö tuomaroi, hänkin mulle uusi tuttavuus. Radat oli perus 1-luokan ratoja, niistä olis pitäny tehdä nollat, mutta eipä tehty ei. Molemmilla radoilla virhe kepeiltä, ekalla sisäänmeno kun sössin itse. Otin Myyn mukamas haltuun ja lähetin, mutta jälleen kerran sama virsi, olin itse liian lähellä ekaa väliä ja Myyn fokus katosi kun otin sen haltuun ennen keppejä. Miksi ihmeessä mä en vaan lähetä sitä pelkällä sanallisella käskyllä, tyhmä minä! Tältä radalta siis 5vp ja sijoitus 3. Toinen rata oli melkeinpä eka rata käännetyssä järjestyksessä, mukava myös tämä. Nyt sitten muistin vain sanallisella käskyllä lähettää Myyn kepeille ja oikeinhan se sinne sisään meni, vika väli jäi pujottelematta enkä jäänyt korjaamaan vaan jatkettiin matkaa, koska huomasin tän vähän myöhään, eli HYL. Hyllyn jälkeen seisotin kontaktilla vähän pidempään ja puomilla testasin kunnon ohijuoksua, malttoi pysyä vapautukseen asti vaikka loppusuora oli edessä. Oli jälleen todella lämmin kisapäivä +28 astetta, mutta onneks ollaan näihin keleihin jo ehditty tottua.

Nämä kisat oli nyt sitten viimeiset ennen syksyä. Kesällä ei kauheasti kisoja ole ja kun meillä on se muuttokin edessä niin päätin että aloitetaan kesätauko. Luulen että meille molemmille tekee tauko ihan terää. Jossain vaiheessa kesää aloitetana uudestaan treenit ja treenataan kepit vaan varmemmiksi jotta ei virheitä tulisi, ainakaan näin paljon.

Nyt kun ei sitten olla treenattu niin ollaan vaan nautittu olostamme ja lenkkeilty. Ollaan vähintään kerta viikkoon tehty pidempi, 20-30km lenkki. Hyvin sitä ehtii vielä työpäivän jälkeenkin pitkälle lenkille kun on valoisat illat ja yöt. On kyllä kivoja reittejä löytynyt, ollaan käyty Pohjois-Espoossa ja Nurmijärvi-Hyvinkää seudulla.

No johan tuli kesä ja helteet

Päivitys tahti näyttää olevan kerran kuussa :D Parempaan en nähtävästi tällä hetkellä pysty.

Toukokuun kelit on olleet ihan mahdottomat! Lämpöä ja aurinkoa on riittänyt ja siitä ollaan nautittu. Toukokuun aikana loppui ohjatut agility treenit, ensin Sepolla sitten HAU:lla. Kesätauko alkoi. Tarkoitus olisi kesäkuussa pitää muutama viikko taukoa ja sitten jatkaa omatoimitreeneillä ennenkuin elokuussa sitten taas jatkuu ohjatut treenit.

Toukokuun 20. päivä käytiin Myyn kanssa agilitykisoissa Hyvinkäällä, tällä kertaa Hyvinkään kennelkerhon kisoissa. Tuomarina kisoissa Minna Räsänen. Minnalla oli oikein kivat radat, osallistuttiin molemmille agilityradoille. Ekalta radalta 0vp -11,50sek 1.sija ja LUVA. Toisella radalla hyllytettiin heti radan alkuvaiheilla, jätin Myyn selän taakse ja sieltähän se nappas putken. Molemmilta radoilta jäi kumminkin hyvä fiilis, paljon onnistumisia, mutta myös treenattavaa. A:lla tuli kontaktin läpi, kun oli hylly alla niin "hyvillä mielin" uusin kontaktin ja seisotin siinä hetken aikaa, sitten juostiinkin suoraan maaliin ja Myy oli vähän ihmeissään. Tällä radalla tuli myös kepeillä sisäänmenovirhe.

27.5 ajettiin sitten Kotkaan, Kotkan koiraystäväin seuran kisoihin. Täällä tuomarina Eija Berglund. Eijan radoilla en ole koskaan aiemmin ollut, joten oli ihan uusi tuttavuus. Eijalla oli todella kivat radat, mutta juosta sai niin maan perkuleesti. Radat oli profiililtaan vähän erilaisia, mutta oikeasti todella kivoja. Siellä oli hyvin haastetta niin koiralle kuin ohjaajallekkin. Ei ollut nämä radat niitä "perinteisiä" 1-luokan ratoja. Ekalla radalla tuli eka virhe kepeillä, sisäänmenovirhe jälleen. Kepeille tultiin putkesta kovassa vauhdissa, helppo keppikulma mutta sieltä se Myy kumminkin kakkos väliin meni. Hylkäys tuli myöhemmin kohdassa jossa päätin leijeröidä, no ei onnistunut ja Myy hyppäsi ylimääräisen hypyn. Toisella agilityradalla kepeille saatiin onnistunut sisäänmeno, mutta ei sitten pujotellut loppuun kun mä kiirehdin edelle, jätti vikan välin pujottelematta. Hylkäys tuli myöhemmässä vaiheessa radalla jossa lähetin Myyn takaakiertoon, mutta se bongasikin sitten putken minne sujahti. Radan ihan lopussa otettiin myös ylimääräinen hyppy. Ei siis ihan nappiin mennyt, mutta meillä oli Myyn kanssa todella kivaa radoilla. 

Pekka Korrin yksärillä oltiin tiistaina 29.5. Katsotiin seuraamista ja tunnaria. Myy aloitti kumminkin bh paikkiksella. Pysyi hyvin vaikka toinen koira teki seuraamista ja sitä palkkailtiin lelulla. Lopussa Myy nousi istumaan, kävin välipalkkaamassa, kun sitten kävelin pois ja käännyin istui se siellä paikoillaan. Käskin maahan ja jatkoi makuulla. Myy ei pitänyt muhun kontaktia koko paikkista, seuraili kentällä olevaa koiraa ajoittain, mutta oli kumminkin hyvässä mielentilassa. Tämän jälkeen Myy meni autoon odottelemaan omaa vuoroa.

Omalla vuorolla tehtiin ensin seuraamista. Mulla oli kädessä palkka, josta Myyn pitää luopua. Tää ei oo toiminu ihan toivotulla tavalla, joten testattiin niin että appari pitää namia koiran ulkopuolella. Koiran saadessa palkan tuli palkka joko minulta tai apparilta. Tämä näytti toimivan paljon paremmin, joten näin jatketaan. Tunnaria tehtiin myös, ihan ihka ekaa kertaa. Ensin oman piilotusta, sujui hyvin. Sitten opetettin "vieraat" tunnarit, eli tehtiin ne koiralle merkityksettömiksi. Sain ohjeet miten edetä, joten suunnitelma on nyt valmiina. Mä en oo Nitalle ja Demille tällä tavalla tunnaria opettanutkaan joten ihan kiva kokeilla vähän erilaista lähestymistapaa.

Ollaan myös käyty nyt parina arki-iltana työpäivän jälkeen Nuuksiossa tekemässä pitkät lenkit. Niin ihanaa kun on valoisaa yölläkin. Ekalla kerralla käveltiin 20km ja toisella 17km. Nuuksiossa on kyllä niin hienoja paikkoja. Vaikka Nuuksiossa olenkin käynyt monen monta kertaa, niin on tosi kiva kun pääsee tutustumaan ihan uusiin reitteihin. Tuo on alueena kumminkin niin iso että siellähän niitä polkuja riittää. Ja mikä määrä järviä ja lampia siellä onkaan!

Kisailemassa

Myyn kanssa korkattiin agilityura virallisissa kisoissa. Ilmoitin Myyn NoDon kisoihin 21.4.2018, tuomarina Kari Jalonen. Mä olen tunnetusti kova jännittämään ja näitäkin kisoja jännitin etukäteen, mutta sitten kun päivä läheni niin jännitys lakkasi. Tiesin että Myyn osaamisessa ei ole mitään ongelmaa 1-luokan radoille, mutta se itse kisatilanne kun siellä voi olla aika kiihkeä tunnelma... Mietin otanko Myyn sisälle halliin häkkiin vai järänkö autoon. Tiesin että sisällä se kyllä kiihtyy kun kuulee muiden koirien menevän radalla mutta toisaalta ero tulla autolta sisälle halliin ja sitten nostaa kierrokset tappiin, niin kumpi sitten on parempi. Päätin ottaa Myyn häkkiin halliin. No ei se siellä kovin rauhassa osannut olla, kiihtyi jatkuvasti ohimenevistä ja haukkuvista koirista, kentällä olevista koirista ym. mutta se oli mun mielestä radalle mentäessä ehkä paremmassa mielentilassa. Namittelin Myytä odotellessa enkä tosin mennyt lähtöalueelle kuin ihan viime tipassa. Tätä odottelukäytöstä pitää kyllä päästä treenaamaan paljon lisää.

Olin ilmoittanut Myyn vain yhdelle agilityradalle (B-rata) ja hyppärille (C-rata). Kari Jalosen radat oli vaikeampia rataprofiililtaan kuin olin ajatellut 1-luokan ratojen olevan. No, en itse ole kisannut moneen vuoteen joten illuusio suoraviivaisista radoista ehkä vielä eli mun päässä. Tosin olen kyllä edelleen nähnyt näitä "vanhan tyyppisiä" ykkösluokan ratoja, mutta nyt ei sellaista kohdille osunut. No eipä sekään mitään erityistä jännistystä aiheuttanut, koska tehdäänhän me treeneissäkin vaikeampia ratoja. Rataatutustumisessa löysin kyllä aika pian meille sopivat kuviot, joten ei tarvinnut sitäkään jännittää.

Pohdintaa B-radasta.  Alussa oli kolmen hypyn suora ja sitten tuli putki vielä nenän eteen suoralla, mutta sinne ei mentykkään vaan käännyttiin tiukasti keinulle. Tällä alkusuoralla oli pituus, jolle aurinko paistoi ikkunanläpi ja se heijasti hassusti. Tämä pisti mun silmään jo rataantutustuessa ja mietin mahtaako Myy kiinniittää siihen huomiota. No kiinnittihän se, hidasti voimakkaasti pituudelle, mutta hyppäsi silti. Käännös sujui hyvin, käännöskäskyllä (kiva huomata että muistin tätäkin käyttää radalla), muuten olis ollu riski mennä väärälle hypylle jos olis venyny käännös. Keinun teki vähän varoen. Puomilla Myy myös meni epävarmasti, ravasi puomin kun yleensä mene kunnon laukalla. Puomin jälkeen oli muuri lähellä päätyseinää, siinä tuli kielto. Muurilta 180 asteen käännös kepeille, sujuvasti sisään ja malttoi pujotella loppuun. Mä myös muisitn antaa Myylle tilaa jotta sai hakea sisään ennenkuin lähdin juoksemaan. Loppusuoralla hypyt oli vähän siksakkia ja siinä joutuikin tekemään takaaleikkausen, ajoitin sen huonosti ja Myy kääntyikin mua päin eikä irronnut eteenpäin. Muita virheitä ei toki tullut, mutta Myy ei ollut yhtä irtoavainen kuin normisti. Tulos siis 5vp ja sija 1.

C-radalla oli muutama vaikea kohta. Minä ja moni muu kisaaja ihmeteltiin esimerkiksi keppikulmaa, se oli täysin umpikulma ja keppien  sisääntulon takana putkiansa. Moni koira menikin suoraan putkeen eikä umpikulmasta kepeille. Kepeiltä käänsin Myyn tiukalla valssilla hypylle, tätäkin vähän jännitin koska ajoitus olis tässäkin voinu ryssiä homman niin että Myy jättää pujottelun kesken, mutta onneksi ei. Tulos 0 ja sija 1. ja LUVA.

Kivat fiilikset jäi radoista vaikka treenikohteita löytyi lisää. Saatiin molemmilta radoilta lahjakortit joten syksyllä taas NoDon kisoihin :)

Tähän loppuun vielä muutama kevät-talvi kuva. Mun kameran laturi on kateissa niin uusia kuvia en ole ottanut sitten maaliskuun lopun.

Myy 3v.

Nita 10v.

Nita ja Myy

Mummeli vauhdissa 

Mitäs meille kuuluukaan...

Blogi ei ole päivittynyt, vaikka useamman kerran on ajatusta ollut, että voisi jotain kirjoitellakkin. Mun jalka oli kipeä melkein kolme viikkoa, ennekuin oli taas juoksukunnossa. Muutaman kerran kävin treeneissä toteamassa että hups, en pystykkään vaikka haluaisin. 

Blogihiljaisuuden aikana, Nita on ehtinyt täyttää 10-vuotta ja Demi 7-vuotta. Onnea rakkaat!

7v. & 10v.

Myyn kanssa ollana tehty melkein pelkästään aksaa. Treenilistaan tulee jatkuvalla syötöllä uusia treenattavia tai edelleen vahvistettavia juttuja. Tuntuu ettei aika vaan riitä treenaamaan kaikkea kuntoon ja ajoittain musta tuntuu että priorisointi on tosi vaikeeta.

Kepeillä on treenattu erityisesti vikaa väliä koska Myyllä on kiire ja pää nousee vikaan väliin tultaessa kun ajatus on jo pois kepeiltä vaikka tietenkin toivoisi että ajattelisi tehtävää loppuun asti. Myös sisäänmenoja on treenattu, alkuun 2by2 ja sitten lisäsin 4:llä kepillä. Avokulmat on olleet tässä se juttu koska sulkukulmat on Myylle helpommat. Kovassa vauhdissa sisäänmenoissa on myös ollut sellasta haastetta ettei koira jarruta. Menee täysiä oikein sisään mutta sitten, hups kun ei taivukkaan  enää kakkosväliin, kun tarttis jarruttaa. Myy mielellään siis vaan skippaa yhden välin ja jatkaa pokkana täysiä eteenpäin. Tätä on sitten työstetty, koska nyt olis se vauhti saatava hallintaan, olisi osattava jarruttaa jotta jokaikinen väli tulee pujoteltua. Alkuun autoin tässä niin että laitoin ohjureita, mutta tulipa todettua ettei se auttanutkaan. Myy paineli edelleen täysiä koska ohjureita päin voi hyvinkin juosta ja ne ohjailee oikeille raiteille :D

Lotan ja Samin valkussa oon oppinu kattomaan linjoja radalla ihan uudella tavalla. Samilla on ollu tosi kiva tapa konkretisoida tätä asiaa ja ollaan paljon pohdittu ja käytetty joko rimoja maassa tai narua (rataantutustumisessa), jotta oikeasti näkee mikä linja ja miten se ohjataan. Koen että tässä on ittellä tapahtunu kehitystä! Viimeksi tsekattiin Lotan kanssa sitten erikseen vielä takaakiertoja, eri kulmista ja etäisyyksillä. Ja ehdittiin myös käydä läpi in-in. Tota in-in täytyy alkaa treenaamaan, tajusin nyt Lotan kanssa jutellessa ja treenatessa että olis kyllä kiva kun koira tuon osaisi. 

Tehtiin muuten myös keskittymiskyky harjoitus. Tuli todettua että olen hyvin häiriöherkkä ja mun on vaikeata keskittyä olennaiseen jos ympärillä on häiriötä. No olen huomannut tämän asian ennenkin, mutta nty tuli tehtävän myötä aika konkreettisesti esille. Tätä täytyis harjoitella koska meillä on Myyn kanssa sama heikkous :D

Ratatreenit on sujunu viime aikoina hyvin, ite saisin edelleen luottaa Myyhyn vieläkin enemmän, se osaa jo paljon juttuja ja tekee hommia käskettyä, sitä ei tartte baby sitteröidä jatkuvasti :D 

Pekan yksäreillä ollaan myös käyty. Noudon ääntelyyn oon saanu hyviä vinkkejä ja ne toimiikin hyvin. Viimeksi tsekattiin seuraamista, juteltiin lelu ja namipalkkauksesta ja testattiin vähän miten vaikuttaa mielentilaan. Myy oli alkuun aivan liian korkeessa vireessä. Käytän sille yleensä lelua palkkana koska se purkaa itseään paremmin sillon. Oltiin Pekan kanssa tästä samaa mieltä että purkamiseen lelu toimii, mutta, vire on joka tapauksessa liian korkealla kun odottaa saalispalkkaa. Vaihdettiin sitten namiin ja seuruu rauhoittui, yliyrittäminen vähentyi eikä ollut enää niin levottoman näköistä. Kokeiltiin sitten niin että ensin kerrottiin Myylle että tehdään namipalkalla ja sen jälkeen vaihdettiin leluun ja tästäkin kerrottiin, jotta tietää mitä odottaa. Namista leluun vaihto aiheutti taas sellasen vireennousun ja sama yliyrittäminen jatkui että todettiin että Myyn kanssa tarttee tehdä nyt pääasiassa vain namipalkalla. Se tekee teknisesti hyvää seuraamista namipalkallla ja vire pysyy hallinnassa, lelupalkalla keittää yli eikä paketti pysy kasasssa. Saatiin kehuja hienosta takapään käytöstä, käännökset kuulemma hienoja. Kiva kuulla, Myyn kanssa tämä on kyllä tullut ihan itsestään. Se on hyvä takapäänkäyttäjä ihan luonnostaan. Häiriöstä luopuminenkin on edistynyt, paljon on hommaa tehtävänä, mutta eteenpäin on menty.

 Myy on myös ehtinyt käydä SAGI:n virallisessa mittatilaisuudessa ja kokoa löytyi 51cm. Arvelinkin että on maxi, mutta alarajalla ja niinhän se meni.

Eläinlääkärissäkin käytiin, perus rokotuksilla Demin ja Nitan kanssa. Nitalla on nyt keväällä ollu vasemman takajalan kanssa välillä vähän kremppaa, on liikkunut epäpuhtaasti ja sille löytyikin nyt sitten syy. Nitalla on nivelrikkoa polvessa :( Sai nyt alkuun särkylääkettä jotta saadaan turvotus ja tulehdus pois ja katsotaan jos sen jälkeen selviäisi ilman jatkuvaa lääkitystä. 

Ja muitakin muutoksia elämässä on nyt keväällä tapahtunut ja kesällä on edessä suuri muutos kun muutetaan toiselle paikkakunnalle. Me tytöt muutetaan keskenämme ja jatketaan elämää ilman miestä. Taloa vasta rakennetaan, mutta valmista pitäisi tulla alkukesästä. Päästään muuttamaan ihan uuteen asuntoon. Muutetaan rivitaloon, niinkuin nyt tässäkin ollaan oltu. Saadaan oma pieni piha, jonne paistaa aurinko! Treenisysteemit todennäkösesti muuttuu ainakin jonkun verran koska työmatka pitenee enkä enää ehdi samoihin treeneihin kuin nyt. Tässä on ollu aika rankka kevät joten senkin takia oon ajatellu että otetaan vaan nyt rauhallisesti ja katsotaan mitä jaksetaan tehdä ja miten asiat alkaa sujumaan. Kisakalenteri ei siis todennäkösesti ole kovinkaan täynnä tänä vuonna.

Treenejä -> tauko

Aksaa on treenattu  ohjatuissa treeneissä ja Lahdessa käytiin Lotan ja Samin valkussa. Myy on toiminu aikas kivasti, mutta kepeillä on tullu toka vikasta välistä pois, aika säännöllisesti. Sillä tulee kiire ja pää nousee ja sit jättää vikan välin pujottelematta. 

Lotan ja Sain valkussa treenattiin toisella radalla takaaleikkauksia ja toisella rataa jossa oli läksyksi tulleita juttuja, irtoamista, takaaleikkauksia, poispäinkäännöksiä ja ihan peruskäännöstä. Molemmissa treeneissä nousi esiin mun ohjaamisessa sama asia, eli mieti linjat kunnolla! Myyhän menee minne ohjaan, eli kyllä se napsii ylimääräsiä hyppyjä linjalta jos ohjaan "väärin". Eli keskittymistä kunnolla linjoihin. Itse takaaleikkaukset sujui hyvin, pitää vaan muistaa kiihdytys, jarrutus, käännös, kiihdytys... Rata oli jsut sellanen sik-sak missä nää kolme asiaa tuli hyvin konkreettisesti esille ja sehän oli hyvä. Toisessa treenissä tuli huomattua linjojen lisäksi se, että Myy osaa nyt poispäinkäännöksen! Jess, luki sen tosi hyvin ja musta tuntu ittestä hyvältä käyttää kyseistä ohajusta. Peruskäännöksiä vois kyllä treenata enemmän. Huomasin että mä herkästi haluisin käyttää kaikenmaailman ohjauksia peruskäännösten sijaan. Mutta kyllähän Myy kääntyy peruskäännökselläkin kunhan sen ajoitain oikein ja niitä treenais yhtälailla kuin muita käännöksiä. 

Ja mitä taukoon tulee, niin ollaan oltu treenaamatta yli viikko. Tuntuu pitkältä ajalta kun normi treenit rullais mutta ei päästä treenaamaan. Myyllä oli eka vatsatauti ja sit mun jalka alko reistailee. Sääressä todettu säärikalvon tulehdus, on muuten pirun kipeä, eikä kävely onnistu normaalisti. Vauhti on aivan matelevaa, kävelen reilun 1km 25minuuttiin, kertoo siis ehkä jotain siitä millä mallilla jalka on :(

Treenejä

Tammi- ja helmikuussa ollan ehditty treenimäänkin jonkun verran ja käyty muutaman kerran koulutuksessa.

Myyn aksatreenit on olleet aika vaihtelevia mielentilan suhteen. Kiepit menee edelleen ajoittain kaakkoon ja sillon ei kyllä koiralla pää pysy kasassa. Ei kykene suorittamaan oppimiaan asioita. Tästä täydellinen esimerkki kun HAU:n treeneissä joku viikko sitten treenattiin kontakteja. Tehtiin puomia toiselle kentälle päin. Myy kiihty siellä olevasta koirista ja sen ilmeestä näki että nyt se vaan juoksee täysiä sen puomin eikä todellakaan ole ajatustakaan mistään 2o2o. Kyllähän se siis saa ja pitää juosta puomi lujaa, eli laukata reippaasti, mutta tosta eläimestä kyllä näkee niin selvästi kun ajatus katoaa matkalla. Sillon on turha sen kanssa sellasia tehtäviä tehdä mihin se ei vaan sillä hetkellä pysty keskittymään. Häiriö oli tossa vaiheessa vaan liian kova, jolloin on vaan pakko helpottaa hommia.

Sama keskittymisvaikeus näkyi Lahdessa Samin treeneissä. Alkuun Myy keskittyi hyvin hommiin ja saatiin todella hienoja ohjauspätkiä tehtyä, mutta sitten kun Myy alkoi väsyä ja toisella kentällä alkoi häiriö olla suurempaa niin silloin Myyn kuppi meni nurin eikä se enää keskitytnyt tehtävään vaan keskittyi siihen toiseen koiraan. Mutta saatiin onneks kumminkin paljon myös onnistumisia. Samin treenissä keskityttiin ohjaamiseen, ja suurimmaks osaks nimenomaan meihin ohjaajiin. Kaikki treenit kuvattiin, jotta pystyi jälkikäteen itsekkin katsomaan että hei, koirahan teki noin koska mä käänsin yläkroppaa liian hitaasti, jolloin koiralla ei ollut tietoa minne kääntyä ponnistusvaiheessa. Mulla on kyllä ajoituksen kanssa aika paljon haastetta ja ihan oman kropan hahmottamista. Mä luulen monesti että olen tehnyt tietyllä lailla vaikka sitten olenkin tehnyt jotain ihan muuta.

Lahden treeeneissä Lotan kanssa tsekattiiin kontaketja ja keppejä. Sain pohdittavaksi jospa haluisin vahvistaa sisäänmenoja 2by2 menetelmällä. Kontakteilla tarvitaan vaan edelleen liisää treeniä ja Lotta kyllä totes, että mulla taitaa olla vähän vaikeeta pysyä musta-valkoisena. Se on yllä totta, koska mä huomasin palkkaavani Myytä esim. 2o2o silloinkin kun sillä oli vain toinen etutassu maassa ja toinen puomin alastulolla, tyhmä minä!

Sepon ja Jonna/Inkan treenissä saatiin samaa uutta ongelmaa esille kepeillä. Myyn on vaikea taittua 2-väliin, jolloin menee sen välin yli ja jatkaa sitten pujottelua niinkuin mitään ei olis tapahtunut. Hakee oikeasta välistä sisään, mutta kovan vauhdin takia ei taivu kakkosväliin koska ei jarruta kepeille mentäessä. Tämä virhe ei esiinny koskaa sillon kun otan kepit uusintana lähempää, syy tietty se että tulee hiljemmalal vauhdilla sillon jolloin ei ole jarruongelmia. Saatiin vinkiksi treenata juurikin kovalla vauhdilla sisäänmenoja, mutta laitetaan yksi ohjauri avuksi, jotta Myyn on "pakko" jarrata jotta pystyy taipumaan kakkosväliin.

Tokoa ollaan treenattu vähän. Käytiin tammikuun lopulla Pekka Korrin yksärillä. Myy oli kyllä ihan super. Tehtiin kehääntuloja, treenattiin sosiaalista palkkaa, liikevälejä ja kisamaista treeniä yhdistäen muutamia liikkeitä. Myy yllätti mut ihan täysin. Se ei äännellyt kuin muutaman hassun kerran vaikka tehtiin vain sosiaalisella palkalla. Pekan mukaan ääntelyt johtui siitä että Myy mokasi jolloin se kiihtyy tilanteesta. Se on koira jonka pitää tietää ja osata tehtävänsä täysin, se ei tykkää olla epätietoinen tehtävistä. Täytyy pitää tämä mielessä. Ja hyvä kommentti Pekalta oli että jos Myy ääntelee niin se pyytää apua, jolloin sille on kerrottava paremmin mitä tehdään tai vastaavasti opetettava jokin tehtävä paremmin jotta se voi suorittaa tehtävän oikein. Sekin on jännä huomata että noilla Pekan yksäreillä myös minä olen parempi. Mulla ei oo yhtään sellanen olo etten hallitsis tilannetta, eikä mun tartte vilkuilla ympärille ja keskittyä muihin koirakoihin. Pystyn täysin keskittymään omaan treeniin. Juteltiin myös mun päänsisäisistä ongelmista :D Oon kehitellyt itselleni aikamoisen noidankehän mikä pitäis saada rikottua.

Ollaan ehditty treffaamaan myös Myyn veljiä. Käytiin kimppatreeneissä JAU:n hallilla. Tehtiin vähän samoja juttuja kuin Pekan kanssa, mutta mä olin selkeästi huonompi tällä kertaa ja se näkyi Myyssä. Tehtiin loppuun ryhmäpaikkista, Myy pysyi hienosti ja oli levollinen. Edellisestä kimppapaikkiksesta on aika paljon aikaa, tarttis muistaa sitäkin säännöllisesti treenata.

Demi pääsi tuolla JAU:n hallilla myös treenaamaan, se alko pikkasen keulimaan! On edellisistä treeneistä vähän aikaa niin neidillä oli pikkasen hauskaa ja esim. seuraaminen oli aikamoista, tyyppi edisti aivan törkeesti. Korjasi kyllä paikkaa taaksepäin, mutta ajautui innostuksissaan taas takaisin.

Kotona Demi on treenannu taas rallyjuttuja. Ja jotenkin se on nyt mennyt oppimaan suullisen käskyn takana kierrosta, ei tartte enää käsiapua. Myös sivulletulo oikealla puolella toimii ilman käsiapua. Puolenvaihto jalkojen välistä on sekin toimivaa ja nyt se myös oppi pujottelemaan vaan tuolla läpi käskyllä.

Demi

Kaikkien kolmen kanssa on taas tauon jälkeen muistettu jumppailla. Pitäis muistaa vaan ylläpitää tätäkin eikä tehdä aina vaan kausiluonteisesti. Tarttis varmaan merkata kalneteriin niin tulis säännöllisesti tehtyä.

Myy ehti myös täyttämään 3-vuotta helmikuun 1. päivä. Aika vaan menee niin törkeen nopeasti, ei sitä edes tajua että tuokin on jo noin vanha. Vaikka kyllä se edelleen ihan kakara on. Kai se siitä joskus kasvaa aikuiseksi ;) Myykky on kyllä hauska persoona, mutta täytyy sanoa että musta tuntuu etten mä vieläkään aina ymmärrä sitä. Oon toki näiden kolme vuoden aikana oppinut paljon uutta ja tunnen sen tietty päivä päivältä paremmin, mutta on se vaan aika merkillinen koira <3

Mikä maksaa?

No nyt, vihdoin ja viimein on aikaa kirjoittaa auki, mihin meidän rahat on viime vuonna käytetty. Mitään hienoja diagrammeja en osaa teille esitellä joten pelkkänä tekstina tulee tämä.

Pohjustusta sen verran, että olen muuatma vuoden ajan mietitnyt että pitäisi menoja kirjata, siis koirien. Toissa vuonna aloitin, mutta homman jätin siihen jo heti tammikuussa 2016, alkoi ahdistamaan. Viime vuonna uusi yritys, koska olishan se nyt kiva tietää paljon rahaa koiriin uppoaa. Useampi kaveri tätä tehnytkin jo joten "pakkohan" munkin sitten oli.

Tammikuussa jo heti järkytyin, mietin taas lopetanko nyt heti, mutta päätin että vaikka kuinka tekee tiukkaa niin KOKO vuosi on nyt kuluja kirjattava.

Kulut kirjasin seuraavanlaisiin kategorioihin: Terveys= eläinlääkärikeikat, lääkkeet, fyssarit, akupunktiot, koirien vakuutukset. Ruokinta=koirien ruoat, treeninamit, luut. Harrastukset=treenimaksut, hallimaksut, koemaksut, leirit, päivä valmennukset, jäsenyyt eri yhdistyksiinluennot, uinnit. Tarvikkeet=hihnat, kaulapannat, takit ym... Bensat= bensakulut, tähän oon laskenut ne matkat kun ajan koirien kanssa treeneihin, kokeisiin, lenkille kauemmas ym ym. Jos taas käyn kaupassa ja samalla ostan luita, niin en ole kirjannut kulua koirille.

Koko vuoden 2017 kulut olivat 7409,544e! Aikas tosi paljon, sanon minä. Onhan tossa toki kolmen koiran kulut, mutta silti. Kuukausittain summat olivat seuraavanlaiset:
Tammikuu: 645,85e
Helmikuu: 985,74e
Maaliskuu: 813,59
Huhtikuu: 927,597e
Toukokuu: 726,895e
Kesäkuu: 809,77e
Heinäkuu: 114,33e
Elokuu: 508,44e
Syyskuu: 256,31e
Lokakuu: 291,97e
Marraskuu: 643,63e
Joulukuu: 685,422e

No mihin sitä rahaa sitten meni? Terveys osion kulut olivat: 2697,03e. Eläinlääkärissä käytiin 4 kertaa. Myy kävi sterkkauksessa, tähystyksellä tehtiin, joten siihen meni esim. 750e, Demi kävi kerran näyttämässä turvonnut luomea ja Nita kaksi kertaa, ensin näyttämässä pattia kyljessä joka osoittautuui rasvapatiksi ja sitten hammaskivenpoistossa. Fyssarilla Myy kävi 5krt, Demi 2 krt ja Nita 1krt. Akupunktiossa Myy kävi 3 krt ja Demi 1krt. Muuten summa sisältää vakuutusmaksut ja geenitestin ja madotukset.

Harrastuskategoria on laaja ja sen takia myös sen kulut ovat suuret: 2434e. Suurin kuluerä oli viikkokoulutukset, eli Myyn aksat Sepolla ja HAU:lla. HAU:n treenit tosin ovat kyllä hyvin halvat, kiitos siitä seuralle. Halvalla kumminkin hyvää koulutusta. Mutta näihin viikkokoulutuksiin meni 1259e. Koemaksuihin meni 424e, Jäsenmaksut 195e, Uinti 100e, Päivä koulutukset & leirit 152e, Luennot 120e, Hallivuokrat 135e.

Ruokintaan meni 1181,51e. Koirat syö raakaa lihaa ja siihen lisäksi lisät, öljyt ym. Tuossa summassa on myös treeninamit, luut.

Tarvikkeisiin meni 188,83e. Myy sai sadetakin, ostin myös uudet Grip-hihnat ja pedin. En siis voi väittää ainakaan törsääväni tavaroihin. Nuo tuli kaikki tarpeeseen.

Bensoihin meni vähemmän kuin olin kuvitellut, 800,024e. Tuli siis ajeltua vähemmän.

Suunnitelma vuodelle 2018 on siis käyttää vähemmän rahaa. Koska rehellisesti sanottuna, mulla ei kyllä ole näillä tuloilla varaa ylläpitää tällaista elämää. Koirille toki haluan ja aion tarjoa kaiken mitä ne tarvitsee. Mutta täytyy kyllä vähän tarkemmin miettiä mihin sitä rahaa laittaa.

Uusi vuosi uudet kujeet

Loppuvuotta 2017 en enää jaksa muistella, ei nimittäin ole kauheasti muistikuvia siitä mitä ollaan tehty. Siirrytään siis suoraan tähän uuteen vuoteen.

Uuden vuoden aatto oltiin kotona. Täällä meillä ammutaan joka vuosi paljon raketteja, ei tullut suurempia muutoksia tähän. Kellonajoista tosin pidettiin sitten paremmin huolta kuin aikasempina vuosina, eli oikeasti vasta klo.18 alkoivat ampumaan rahaa taivaalle. Ilta meni ihan niinkuin ennenkin. Myy haukkui ajoittain raketeille, nukkui ja söi luuta. Demi nukkui ja söi luuta ja Nita vähän stressasi. Oli sohvalla sylissä, välillä läähätti ja sitten taas rauhoittui nukkumaan.

Uuden vuoden päivänä ajelin Röykkään lenkkeilemään Pian ja koirien kanssa. Myy pääsi leikkimään veljensä kanssa. Kiva lenkki uusissa maisemissa.

Tammikuun ekalla viikolla jatkui Sepon treenit ja tokalla jatkui taas HAU:n ryhmätreenit. Kivoja treenejä ollut.

Loppiaisena ajettiin Myyn kanssa Turkuun rallytokokokeeseen. Myyn eka virallinen koe! Hui! Olin etukäteen kysellyt kisapaikasta, koska Myylle häiriöt on iso juttu. Kisajärjestäjä oli sitä mieltä ettei ole suurta häiriötä, joten päätin siis joulukuussa ilmoittaa Myyn kokeeseen. Kun saavuin kisapaikalle, en tiennyt itkekkö vai nauraa. Häiriöherkälle koiralle ihan jäätävä kisapaikka. Mietin että lähdenkö suoraa tietä kotiin, mutta siinä hetken aikaa pohtiessa päätin että otan Myyn mukaan halliin sisälle ja katson miten reagoi ennenkuin teen päätöksen. Koe oli siis Tuija koirakoulun tiloissa. Tila ei ole kovin suuri, varsinkaan kun siitä rajaa kehän pois, eli odottelu alue oli pieni, siinä tilassa pyöri 20 koiraa ja enemmän ihmisiä. Koiria leikitettiin, palkkaitiin ja sitten vain hengailtiin. Myy joka kiihtyy muista koirista, niin huh-huh ajattelin. Hengailin Myyn kanssa ja vieressä pyöri jatkuvasti koiria. Myy oli käskyn alla maassa ja siyöttelin sitä siinä. Sujui ihan hyvin, vaikka välillä muiden koirien haukkuessa tekikin tiukkaa. Päätin jäädä kokeeseen. Olimme suoritusvuorossa toisena, kysyin tuomarilta ehdinkö hakea koiran autosta rataantutustumisen jälkeen ja vastaus oli että aloitamme heti, käytännössä mulla olis ollu 4min aikaa, eli joo olis ehtinyt, mutta Myyn kaltaisen koiran kanssa ei tulla suoraan autosta kehään. Pyysin sitten buffa työntekijää pitämään Myytä sen aikaa kun kävin tutustumassa rataan, jotta ei tarvitsisi Myytä autoon kiikuttaa. Tämä mummeli temputti Myytä koko sen ajan kun oli tutustumassa. Olin sanonut että vois välillä palkkailla kun Myy odottaa rauhassa, mutta joo, tekikin sitten muuta. No Myy oli joka tapauksessa kiltisti joten... Kisasuoritus sujui ihan ok. Mua jännitti aivan järjettömästi, se tilanne ja Myy ja se perus kisatilanne. Myy oli vähän hämillään, mutta seurasi kivasti ja teki tehtäviä. Odottelualueesta poispäin tehtävät kyltit sujui hyvin, mutta yleisöä päin oli Myyn selvästi vaikeampi keskittyä. Ei pitänyt kunnolla konktaktia, mutta piti seuraamisessa paikkansa. Yhden kyltin uusin, se oli ihna kehän laidalla, yleisön edessä. Tässä Myy ei pitänyt ollenkaan kontaktia jolloin ei myöskään ollu ihan kartalla kyltillä jossa koira tulee sivulta eteen ja takaisin sivulle. Uusinnalla sujui hyvin. Uusimisesta -3. Viimeisellä suoralla yleisöön päin oli jännä tpaikat kun malain lähellä koura alkoi haukkumaan, Myy kiihtyi ja huomasin siitä että nyt o vaikeeta, kehuin Myytä entistä enemmän ja selvittiin maaliin. Loppupisteet 96p./100p, sijoitus 7/19. Saatiin tuomarinpalkinto, tuomari kehui Myyn takapään käyttöä.

Loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina ajoin Lahteen. Osallistun Myyn kanssa Lotta Lehtisen ja Sami Wessmanin agilitykoulutuskokonaisuuteen. Ekalla kerralla oli luento. Meitä on 10 hengen porukka ja meidät jaetaan 2 ryhmään. Porukassa on eri tasoisia koirakoita, nuorista 10kk ikäisistä 7v. kisakoiriin. Kahden viikon päästä on sitten eka kerta koirien kanssa, jäännää ja kivaa.

Viime vuoden kuluista on tulossa juttu, kunhan saan laskelmat valmiiksi. Rahaa on palanut, paljon....