sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Uusi vuosi uudet kujeet

Loppuvuotta 2017 en enää jaksa muistella, ei nimittäin ole kauheasti muistikuvia siitä mitä ollaan tehty. Siirrytään siis suoraan tähän uuteen vuoteen.

Uuden vuoden aatto oltiin kotona. Täällä meillä ammutaan joka vuosi paljon raketteja, ei tullut suurempia muutoksia tähän. Kellonajoista tosin pidettiin sitten paremmin huolta kuin aikasempina vuosina, eli oikeasti vasta klo.18 alkoivat ampumaan rahaa taivaalle. Ilta meni ihan niinkuin ennenkin. Myy haukkui ajoittain raketeille, nukkui ja söi luuta. Demi nukkui ja söi luuta ja Nita vähän stressasi. Oli sohvalla sylissä, välillä läähätti ja sitten taas rauhoittui nukkumaan.

Uuden vuoden päivänä ajelin Röykkään lenkkeilemään Pian ja koirien kanssa. Myy pääsi leikkimään veljensä kanssa. Kiva lenkki uusissa maisemissa.

Tammikuun ekalla viikolla jatkui Sepon treenit ja tokalla jatkui taas HAU:n ryhmätreenit. Kivoja treenejä ollut.

Loppiaisena ajettiin Myyn kanssa Turkuun rallytokokokeeseen. Myyn eka virallinen koe! Hui! Olin etukäteen kysellyt kisapaikasta, koska Myylle häiriöt on iso juttu. Kisajärjestäjä oli sitä mieltä ettei ole suurta häiriötä, joten päätin siis joulukuussa ilmoittaa Myyn kokeeseen. Kun saavuin kisapaikalle, en tiennyt itkekkö vai nauraa. Häiriöherkälle koiralle ihan jäätävä kisapaikka. Mietin että lähdenkö suoraa tietä kotiin, mutta siinä hetken aikaa pohtiessa päätin että otan Myyn mukaan halliin sisälle ja katson miten reagoi ennenkuin teen päätöksen. Koe oli siis Tuija koirakoulun tiloissa. Tila ei ole kovin suuri, varsinkaan kun siitä rajaa kehän pois, eli odottelu alue oli pieni, siinä tilassa pyöri 20 koiraa ja enemmän ihmisiä. Koiria leikitettiin, palkkaitiin ja sitten vain hengailtiin. Myy joka kiihtyy muista koirista, niin huh-huh ajattelin. Hengailin Myyn kanssa ja vieressä pyöri jatkuvasti koiria. Myy oli käskyn alla maassa ja siyöttelin sitä siinä. Sujui ihan hyvin, vaikka välillä muiden koirien haukkuessa tekikin tiukkaa. Päätin jäädä kokeeseen. Olimme suoritusvuorossa toisena, kysyin tuomarilta ehdinkö hakea koiran autosta rataantutustumisen jälkeen ja vastaus oli että aloitamme heti, käytännössä mulla olis ollu 4min aikaa, eli joo olis ehtinyt, mutta Myyn kaltaisen koiran kanssa ei tulla suoraan autosta kehään. Pyysin sitten buffa työntekijää pitämään Myytä sen aikaa kun kävin tutustumassa rataan, jotta ei tarvitsisi Myytä autoon kiikuttaa. Tämä mummeli temputti Myytä koko sen ajan kun oli tutustumassa. Olin sanonut että vois välillä palkkailla kun Myy odottaa rauhassa, mutta joo, tekikin sitten muuta. No Myy oli joka tapauksessa kiltisti joten... Kisasuoritus sujui ihan ok. Mua jännitti aivan järjettömästi, se tilanne ja Myy ja se perus kisatilanne. Myy oli vähän hämillään, mutta seurasi kivasti ja teki tehtäviä. Odottelualueesta poispäin tehtävät kyltit sujui hyvin, mutta yleisöä päin oli Myyn selvästi vaikeampi keskittyä. Ei pitänyt kunnolla konktaktia, mutta piti seuraamisessa paikkansa. Yhden kyltin uusin, se oli ihna kehän laidalla, yleisön edessä. Tässä Myy ei pitänyt ollenkaan kontaktia jolloin ei myöskään ollu ihan kartalla kyltillä jossa koira tulee sivulta eteen ja takaisin sivulle. Uusinnalla sujui hyvin. Uusimisesta -3. Viimeisellä suoralla yleisöön päin oli jännä tpaikat kun malain lähellä koura alkoi haukkumaan, Myy kiihtyi ja huomasin siitä että nyt o vaikeeta, kehuin Myytä entistä enemmän ja selvittiin maaliin. Loppupisteet 96p./100p, sijoitus 7/19. Saatiin tuomarinpalkinto, tuomari kehui Myyn takapään käyttöä.

Loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina ajoin Lahteen. Osallistun Myyn kanssa Lotta Lehtisen ja Sami Wessmanin agilitykoulutuskokonaisuuteen. Ekalla kerralla oli luento. Meitä on 10 hengen porukka ja meidät jaetaan 2 ryhmään. Porukassa on eri tasoisia koirakoita, nuorista 10kk ikäisistä 7v. kisakoiriin. Kahden viikon päästä on sitten eka kerta koirien kanssa, jäännää ja kivaa.

Viime vuoden kuluista on tulossa juttu, kunhan saan laskelmat valmiiksi. Rahaa on palanut, paljon....


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti