Toukokuu osa 1

Blogin päivitys ei oo viime aikoina juurikaan motivoinu, joten mitään kuulumisia ei ole tullut. Ja mitä pidempään on päivittämättä niin tuntuu että juttuja kertyy eikä vaan jaksa aloittaa. Puolessatoista kuukaudessa on ehtinyt tapahtua kaikennäköstä joten en ala treenejä tänne purkamaan, siinä menisi ikä ja terveys.

Huhtikuun vikalla viikolla olin talvilomalla ja heti ekana päivänä murtui kyynärpää koirien kanssa lenkillä. Kyynärpään pienen murtuman takia pari viikkoa oli aikas hankalaa elämää, mutta yllättävän nopeasti se sitten kumminkin pikkuhiljaa alkoi pelittämään, vaikka vieläkään käsi ei ole entisessä kunnossa.

Myyn luustokuvat lausuttiin Kennelliitossa ja samoina ne pysyi kun mitä Axelsson oli niistä mieltä, tosin selästä ei sanonut muuta kuin terve. Eli virallisesti lonkat A/A, kyynärät: 0/0, selkä: VA0 ja LTV0. Kylläpä helpotti kun sain tulokset :)

Toukokuun alussa oli edessä Ruotsin reissu. Demin kasvattaja järjesti kennel leirin, joka heillä aikaisemmin, vuosien ajan on ollut kesällä 7 päivän mittaisena. Viime vuonna muuttui traditio ja nyt leiriejä pidetään kaksi, yksi syksyllä ja yksi keväällä. Leirit on myös lyhkäsempiä nyt, eli pidennetty viikonloppu. Tämä  antoi mahdollisuuden itsellekin päästä osallistumaan. Oon useampana vuonna haaveillut leirille lähdöstä, mutta viikko on tuntunut melko pitkälle ajalle, joten leiri on jäänyt väliin, mutta viime syksynä kun selvisi kevään leirin ajankohta niin pakkohan se oli ilmoittautua mukaan.

Meillä leirille lähtö alkoi keskiviikkona 4.5. Illalla ajettiin Turkuun Pian kanssa. Satamassa odoteltiin että muut ajaa ensin ja vasta ihan vikana oli meidän tarkoitus ajaa portille. Kun sitten todettiin että nyt mennään niin mitä tekee mun auto, EI KÄYNNISTY! Yritettiin ja yritettiin, mutta auto ei pihahdakkaan. Mulla alkaa stressikäyrä nousta ja siinä samassa huomattiin eräs Ahvenanmaalainen mies. Mieheltä pyydettiin apua ja hän totesi että varmaankin akku mennyt. Nopeeasti soittamaan autoliittoon ja Pia Viking Linelle, että olisko mahdollista vaihtaa aamulaivaan. Siinä autoliiton tyypin kanssa puhelimessa puhuessa Pia päätti vielä kerran kokeilla käynnistää autoa ja kappas vaan, sehän käynnistäkin ihan ilman mitään ongelmia. Siinä oli kyllä riemu ylimmillään meillä ja autoliiton ja Viikkarin tyypeillä! Huh, auto saatiin laivaan ja ihan ajoissa, 10min ennen laivan lähtöä. Laivassa kaikki menikin hyvin, koirat otti rennosti, mitä nyt juniorit riekku hytissä alkuunsa. Konkarimatkustajat Demi ja Martti tiesi heti miten homma etenee. Me käytiin syömässä hyvin ja ilta vietettiin hytissä jutskaillen. Aamulla olikin aikanen herätys kun Viikkari on Tukholmassa jo 5:30 tai siis Ruotsin aikaan tietty 6:30. Autossa jännitettiin mahtaako käynnistyä, mutta niin vaan heti ekalla yrittämällä onnistui. Koirat pääsi pissalle pian satamaan tulon jälkeen. Kierrettiin lenkki jossain rannikolla.

Martti ja Demi

Matka jatkui ja Eskilstunassa käytiin aamupalalla ja pikkuhiljaa ajettiin Örebrohon. Ekat treffit oli Örebron brukshundsklubbenilla. Mä vaan aina jaksan ihailla niiden klubeja, jestas mitkä puitteet! Aivan jäätävänkokoiset nurmikentät, josta löytyy kaikkien lajien kaikki vermeet. Ja titenkin myös klubitalo kaikilla hienouksilla, vähän eri meininki kuin Suomessa. No klubitalolta löytyi leiriporukka. Oli hauskaa kun tunnistettiin Monica, eipäs ole muuttunut yhtään näinä vuosina. Meidät otettiin tosi lämpimästi vastaan. Kaikki esitteli itsensä ja samalla sainkin muutamille fb kavereille kasvot. Kahvittelun jälkeen me siirryttiin treenaamaan agilityä, tosin toiselle puolelle Örebrota.

Vasemmalla: Myy ja oikealla puoliveli Luxe

Aksan jälkeen siirryttiin leirintäalueelle jossa meillä oli mökit vuokrattuna. Meidän mökissä yöpyi minä ja Pia, sekä Kristiina (Luxen omistaja) ja Pia Ö. Leirintäalue oli Örebron ulkopuolella Ånnabodassa. On muuten todella hienossa paikassa, korkealla ja mahtavat näköalat. Leirintäalueella oli myös todella iso nurmikenttä joka oli varattuna meille koko leirin ajaksi. Ja hyvät lenkkeilymaastot. Ja mökissä oli mukavasti tilaa, jokaisessa mökissä oli oma keittiö ja kylppäri, eli sähköt ja vedet. Tuntui melko luxukselle tällainen leirimajoitus. Ehdittiin vielä tokoillakin nurmikentällä. Myy ja Demi pääsi molemmat tekemään juttuja. Iltaa vietettiin omassa mökissä Kristiinan ja Pian kanssa ja ajoissa mentiin nukkumaan. Uni kyllä maistui kun laivalla sitä ei koskaan tajua mennä ajoissa nukkumaan ja sitten herätys on super aikasiin.

Perjantaina meillä oli aamusta varattu eläinlääkäri Örebron keskustassa. Käytiin hakemassa madotukset ja passeihin merkinnät. Joka kerta sama juttu, herättää kummastusta kun meidän kaikki koirat syö matolääkkeet kuin nameja saisivat. Mutta hyvin ja kivuttomasti sujui ja positiivista oli sekin että oli paljon halvempaa kuin aikaisemmilla kerroilla. Saatiin paljous alennusta :D Ehdittiin treenailla koirien kanssa tokoa ennenkuin iltapäivällä oli vuorossa mejä koe. Mironik´s koirista moni treenaa mejää joten kasvattaja oli järjestänyt paikkoja mejäkokeeseen. Kolme koiraa suoritti soveltuvuuskokeen, eli viltspår anlagsprov. Ruotsissa pitää siis tehdä soveltuvuuskoe ennenkuin pääsee starttaamaan virallisessa luokassa. Tällainen soveltuvuuskoe on myös pk haussa ja jäljellä. Pian Martti osallistui myös soveltuvuuskokeeseen, siinä koiran tuli siis jäljestää lyhyt verijälki. Kaikki kolme koiraa suorittivat soveltuvuuskokeen hyväksytysti ja sehän sopi hyvin koska lauantaille oli varattu paikka myös mejän seuraavaan luokkaan johon Marttikin pääsi siis osallistumaan saatuaan tuloksen. Illalla syötiin ja juotiin hyvin. Oltiin kaikki yhdessä mökissä viettämässä iltaa. Samalla käytiin läpi mejä kokeen sääntöjä, koska me ei Pian kanssa oltu ihan perillä niistä eikä siis myöskään miten suoritus etenee. Mutta kyllä se siinä illanmittaan selkiytyi :D

 Demin kanssa seuraamista, pikkasen edistää :D

Lauantaina aamulla treffit muiden mejä kokeeseen osallistujien kanssa. Ajettiin letkassa koepaikalle. Kolme koiraa osallistui jälleen, yksi teki soveltuvuuskokeen ja kaksi koiraa osallistui avoimeen luokkaan mejä:ssä. Avoimessa luokassa koira tulee lähettää merkitylle alueelle 50 x 50m, josta sen tulee nostaa jälki. Jälki on siis voitu talloa mistä kohtaa tahansa ruutua ja koira etsii sen ruudusta ja lähtee jäljestämään. Jäljellä olis myös kohtia jossa ei ole verta ja koiran olisi pysyttävä jäljellä, näitä tuli useampia. Sitten oli myös sellainen kohta jossa jäljentekiä on tehnyt u-käännöksen ja siinäki tulee poispäin sellanen veretön kohta. Jäljen loppupuolella on myös kohta, jossa tuomari käskee ohjaajaa pysäyttämään koiran, koira siis joutuu kesken kaiken lopettamaan jäljestyksen. Koiran tulee istua tai maata paikoillaan kun tuomari ampuu n. 15m päässä. Kun ampuminen on suoritettu tulee koiran jatkaa jäljestystä. Ampuminen tehdään joko 9mm tai haulikolla, tuomari saa itse päättää kummalla. Noistahan lähtee vähän erilaiset äänet, mutta tuomarin päätös millä aseella ampuu. Ampumisen jälkeen jälkeä oli jäljellä n. 100m. Martti suoriutui oikein hineosti ja teki ensimmäisen 1-tuloksen, ekoissa oikeaissa mejä kokeissa. Oli kyllä hienoa seurata itselleen vierasta lajia. Jäljen lopussa oli myös tietenkin se sorkka ja koirat sai pitää sen, mikä oli tietty aika kiva juttu :)

 Marti ylpeänä sorkastaan, 1-tulos takataskussa

Mejä kokeen jälkeen käytiin kakkukahveilla, pitihän sitä hienoa tulosta vähän juhlistaa. Sitten leirintäalueen kautta aksaamaan. Nyt meitä oli enempi ja saatiin Angelica meitä kouluttamaan. Oli mukava päivä ja ideoita tuli kivasti mitä pohtia. Päivä oli todella lämmin, varjossa +25, pikkasen tuli siis väriä pintaan ja mulla paloi päänahkakin, ekaa kertaa ikinä!

Sisarukset: Pata 15kk (Lumipilven Onnenpeli), Myy 15kk (Lumipilven Onnenhippu) ja Luxe 23kk (Mironik´s Luxe)

Luxella on sama isä kuin Patalla ja Myyllä ja Luxen emä on myös Patan ja Myyn isoäiti

Illalla syötiin kaikki pitkässä pöydässä. Ulos vietiin pöytiä ja tuoleja ja kiva tunnelma oli kun reilu 20 ihmistä istuu saman pöydän ääressä. Juttua riitti ja illan päätteeksi palkittiin vuoden Mironik´s koira. Carina ja sileäkarvainen collie Viktor voittivat vuoden palkinnon. Oli kyllä herkkä hetki tuo palkitseminen. Siellä oltiin kyyneleet silmissä. Viktor on ollut pari vuotta sitten tapaturmassa ja jalkaa hoidettiin ja sinne laitettiin rautaa luiden tueksi. Hommassa meni kaikki pieleen mitä vaan voi ja näyttikin jossain vaiheessa siltä että koira joudutaan ehkä jopa lopettamaan, mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja koiran tervehdyttyä tekivät he Carinan kanssa heinoja tuloksia viime vuonna ja sen ansiosta pisteet riittivät voittoon. Meni kyllä niin oikeaan osoitteeseen tuo voitto.

Meidän mökki

Sunnuntaina aamulla siivottiin mökit ja ajettiin vielä Örebro brukshundsklubbenille. Tehtiin tottista ja osa leiriläisistä osallistui mh-kuvaukseen. Me lähdettiin päiväkahvien aikaan ajamaan kohti Tukholmaa kun oli vielä yksi kyläily kohde jäljellä. Käytiin Demin isän omistajan luona kahvilla, ja samalla tietty nähtiin Chille, Dempulan isä ja Myyn ja Patan isoisä. Oli hauskaa nähdä monen vuoden tauon jälkeen Solweig ja hänen mies. On siitä varmaankin 4 vuotta kun viimeksi ollaan heidät nähty. Sitten vielä illaksi Tukholmaan satamaan ja laivalle. Taas kesti satamaan pääsy kauemmin kuin pitäisi, kun niissä himputin tunneleissa navigaattori aina kadottaa signaalin ja sitten oltiin aina vaan väärällä kaistalla, mutta kyllähän me laivaan ajoissa ehdittiin. Laivareissu sujui jälleen hyvin, on meillä vaan huiput reissukoirat. Reissu oli todella onnistunut. Oli niin mukavaa nähdä kaikkia ihmisiä, treenata yhdessä ja jutella ja tutustua. Mä niin tykkään näistä meidän reissuista, saas nähdä koska seuraavaa pukkaa ;)

                                                     Demin isä Chille (MAplse Yard Chill Out)