Treenejä ja kisoja

Tytöt pellolla

                        

Hiljaisuutta on riittänyt blogin puolella, vaikka oikeassa elämässä ollaankin treenailtu ja käyty kisoissa. Mitään suurta menestystä ei kyllä meille ole tullut, mutta kivaa on ollut. Sää on myös suosinut viime viikkoina, ihanaa kun on vihdoin lämmin!

Jospa tehdään pikakelaus viime viikkojen puuhiin...

Keskiviikkona 14.5. oli aksatreenit, jossa sain treenata Nooaa (Nitan ryhmäpaikalla). Tehtiin rataa joka oli edellisenä päivänä ollut Jounin koulutuksessa. Rata ei ollut helpoimmasta päästä ja suoritus ei myöskään ollut ehjä, mutta sitten kun alkoi luistaa Nooan kanssa niin vitsit se oli hieno! Sillä lähti kouluttajan sanojen mukaan homma vähän lapasesta, mutta kun taas sain pojan hanskaan niin meni todella hienosti. 

Torstaina treenattiin Kirsin ja Erikan kanssa Paloaseman kentällä. Demin kanssa treenattiin liikkeestä istumista, se kun usein seisoo kun pitäisi istua. Muistaakseni tässä ei kumminkaan mitään häikkää ollut. Kaukojen yksittäisiä vaihtoja takapalkalla. Tarkoitus oli saada istu-seiso vaihdon jumitus purettua. Kisamaisessa treenissä kun ei noussut seisomaan sitten millään. Sama toistui tässäkin treenissä. Ihan läheltä sain nousemaan, mutta kyllä oli vaikeata. En oikein tiedä mistä tämä jumitus johtuu?! Ruudussa maahanmenoja, juu-u, kyllä se vaan tahtoo ensin istumaan. Päätin sitten kokeilla suoraan maahan käskyllä ja se toimikin paremmin, en tiedä miksi. Luoksetulon stoppia hinkattiin myös, paljon toistoja, eikä koira kyllä ennakoi ollenkaan. Takapalkalla toimii, ilman ei. Treenattavaa riittää kyllä, ei loput hommat meillä kesken.

Nita teki ruutua, bongasi sen hyvin ja paikka oli hallussa. Metallinouto, jossa ei myöskään muuta ongelmaa kuin vinoa pa. Luoksetulon stoppi, hyvä niin kuin Nitalla usein on. Liikkeestä istuminen jossa ei myöskään ongelmaa.

Perjantaina käytiin aamulla hakemassa Bravecto punkkilääkkeet. Tais olla vika kerta ennen kuin lääke joskus tulee reseptivapaaksi. Ihan järkyttävän hintainen eläinlääkärikäynti, itse lääke ei mahdottoman hintanen ole, mutta kaikki muu. Niin ja väärän eläinlääkäriaseman valinta :(

Lauantaina aamusta lähtö Lietoon aksakisoihin. Nooan kanssa 3 x agi, 1 x hypääri. Kivat radat ja varsinkin A. Virtasen agiradat oli mukavan teknisiä ykkösen radoiksi, tykkäsin ettei pelkkää luukutusta. Kerättiin jälleen pelkkiä hyllyjä. Vikalla radalla puhdas rata vikalle hypylle asti, josta meni ohi. Pikkasen harmitti, mutta minkäs sille voi. Positiivista oli se, että Nooa oli radalla kivasti hanskassa, vaikka maalista lähti ilman mua omille teilleen!! Kontakteilla vähän possuili, lähti yhdellä radalla ilman lupaa, murr.

Sunnuntaina SCY:n tokotoimikunnan järkkäämä tokokoe Espoossa, Niittykummussa. Saatiin kivasti osallistujia, vaikka lisääkin olis mahtunut. 

Demin kanssa startattiin ekaa kertaa voittajassa. Liikkeet eivät olleet satavarmoja ja varsinkin palkkaamattomuss on vielä työn alla. Päätin kumminkin osallistua kun oli oma koe ja sen takia koska itse jännitän kokeita paljon ja ajattelen, että jännitys ei kyllä häviä jos en kisaa. Ehkä vähän epäreilu ajattelutapa koiraa ajatelleen, mutta näin mä tän ajattelin. 

Koe alkoi niin kuin yleensä, paikallamakuulla ja sen jälkeen yksilöliikkeet. Demi oli vuorossa tokana. Otin Demin suoraan autosta, aikaisemmin olin jo käyttänyt pissalla. Päätin kokeilla taktiikkaa etten hengaile Demin kanssa. Saatiin tulokseski 215,5 pistettä ja 3-tulos. Tuloksilla ei siis juhlittu, mutta uusia kokemuksia saatiin. Osa liikkeistä onnistui ja toiset taas ei. Muutamia yllätyksiä kumminkin tuli. Tunnari jäi harmillisesti nollille. Demi teki hienon tunnarin, mutta lähti etsimään omaa vasta kolmannella käskyllä jolloin liike nollaantuu, harmi koska haisteli hyvin ja toi varmasti oman. Metallinoudossa tapahtui jotain kummaan, Demi siellä sääti kaikkea kummallista ja loppujen lopuksi ei tuonut metallia käteen asti. Muista liikkeistä saatiin pisteitä, 7-9 väliltä. Ei mennyt putkeen ei, mutta olen tyytyväinen ettei mennyt hermot. Varsinkin seuraaminen, se oli ajoittain todella hyvää, mutta välillä taas aika laadutonta ja meinas napata lahkeesta, jota ei onneks kumminkaan tehnyt. Mulla ei kumminkaan mennyt hermot vaan olin aika cool, vaikkei mennytkään putkeen. Olen siis ehkä itse kehittynyt henkisesti ;)

Lisää treeniä ja seuraavaa koetta kohti.

Maanantaina taas Nooan aksatreenit. Harjoiteltiin uutta ohajusta, kopteria. Alkuun ajattelin että onpas outo, meni hetki ennekuin tajusin mikä käsi ohjaa minnekkin ja miten pyörähdän. Tuntui ettei tällaista ohjausta kyllä missään käytä. Mutta yllättäen sitten saatiin radalla kaksi hyvää kohtaa johon ohjaus sopi aj toimikin todella hyvin. Itse tarviin kyllä lisätreeniä jotta saan ohajuksen luontevasti ja kunnolla liikkuen tehtyä. Ilman että tarvii miettiä käsiä ja jalkoja, mutta oikeasti ihan käyttökelpoinen ohajus.

Nitan kanssa vielä illan lopuksi tokoryhmän treeneihin. Aloitettiin ruudun bongauksella, hyvin. Ruudussa oli alusta, koska keskityttiin bongaamiseen. Metallinoutoa, niin että treenikaverin koira oli ensin vähän sitä kuolannut. Nita olikin sitä mieltä että yök, tiputti metallin, mutta toi kumminkin toisella käskyllä. Toistolla ei ongelmaa. Täytyypi muistaa kokeessa, että pitää ottaa metallia siitä keskeltä jotta siihen tulee omia hajuja. Hyppynouto, jossa myös kapula jolla muut oli ensin treenannut. Tässä Nita ei reagoinut vieraiden kuolaan. Myös siirtymiä treenattiin, ja täytyy sanoa että aivan liian harvoin niitäkin treenaan. Loppuun paikallamakuu ryhmässä, aikaa 3 min. Nita makasi hyvin, vaikka vierustovereita komennettiinkin.

Keskiviikkona Nitan ryhmän vikat ohjatut treenit ennen kesätaukoa. Nooa pääsi mukaan treeneihin. Koska oli viimeinen kerta ja ryhmät menevät uusiksi, niin pitihän se arvata että kouluttajat olivat keksineet kaikkea kivaa ohjelmaa. Ensin arvottiin kaksi joukkuetta, toiset vietiin ulos ja toiset jäivät halliin. Itse jäin halliin ja meille selvisi, että tulisimme ohjaamaan juuri rakentamamme radan, koirina toimivat ryhmämme jäsenet jotka olivat ulkona. Ohajuksessa ei saanut käyttää ääntä, muissa kohdissa paitsi putkissa, muuten tuli käyttää vain kehoaan. Sehän vasta hauskaa olikin kun ei ohajuksia suunnitellessa tiennyt millainen koira sieltä tulisi :D Me tehtiin parini kanssa hylly, käännös venähti ja "koira" hyppäsi yhden ylimääräisen hypyn matkavarrelta. Tämän jälkeen sama rata, mutta nyt treenikavereiden koirilla. Koska parillani ei ollut koiraa mukana, sain ohjata kouluttajamme bc:tä. Sepäs olikin vasta kokemus :D Puolessavälissä rataa saatiin onnistumaan puhtaasti jopa 5 hyppyä! Tällasen tykki bc:n kanssa ei kauheasti voi itse lähteä kiireeseen mukaan, ja mähän en osaa olla mikään itse rauhallisuus. Liian suurilla takaakierto ohjauksilla koira kiersi koko hypyn ym. Todella pienillä liikkeillä piti koiraa ohjata. Oli kyllä makee koira, mutta niin pulassa olin kun en tuollaiseen tykkiin ole tottunut! Mutta kylläpä on opettavaista ohjata erilaisia koiria :) Nooa pääsi radalle parini kanssa, hylly tuli heillekin. Kepeille asti hienoa menoa, mutta vaikea keppikulma ja kepit suoraan seinää päin oli vaikea juttu.  Tein itse vielä kerran Nooan kanssa ja kyllä ne vaan kepit oli meilläkin vaikeat. Treeniin siis hyvin erilaiset keppikulmat.

Torstaina illalla Hyvinkäälle maastoja treenaamaan Pian kanssa. Pia teki Demille 400m jäljen 6 kepillä. Sillä aikaa kun jälki vanheni tehtiin esineruutua ja Martti ajoi oman jälkensä. Esineruudussa kaksi esinettä, molemmat siellä 50m kieppeillä, toinen oikealla ja toinen vasemmalla. Pia vei esineet Demin katsellessa. Lähetin Demin esineruutuun heti Pia poistullessa. Lähetin vasemmalta etulinjalta (jos se nyt sen niminen on?!), Demi lähti suoraan viistosti oikealle takareunaan. Etsi jonkin aikaa kunnes tarkensi ja löysi esineen jonka sitten toi. eipäs edes tiputtanut esinettä, vaan toi sen ihan käteen asti, hieno tyttö. Uusi lähetys ja taas lähti neiti samaan paikkaa, siellä etsi ja etsi, kävi ruudun ulkopuolellakin, laajensi aluetta, muttei kumminkaan mennyt ruudun vasempaan takareunaan. Tuli jossain vaiheessa takaisin, meni Pian luo, apuja kun ei kummaltakaan tullut niin lähti itsenäisesti jatkamaan hommia. Löysikin esineen ja palautti sen. Mä niin tykkään kun Demi jatkaa hommia kun apuja ei tule, on isenäinen tekemään hommia joka onkin toivottavaa pk puolella. 

Demin jälki vanheni 1,5h ja jälki oli erittäin kuivassa metsässä, jossa sammalta, paljon mustikanvarpuja. Jana oli ehkä 5-7m, lähti hyvin mutta takajäljelle. Muutaman metrin päästä korjasi ja teki siis u-käännöksen ja lähti jäljestämään oikeaan suuntaan. Jäljesti hyvin ja keppejä nousi. Jostain kulmasta mei kuulemma muutaman metrin yli ja jossain kohtaa vähän kierreltiin ennen kuin jälki taas löytyi. Keppi nro. 5 ei noussut, vaikka mä kävelin suoraan sen yli. Demin tosin jäljesti tässä kohtaa muutaman metrin sivummalla. Jatkettiin matkaa ja jossain vaiheessa pysähtyi syömään heinää. Annoin hetken syödä ja onneksi Pia käski antamaan uuden käskyn, en ollut mitekään ajatellut mitä tällaisessa tilanteessa edes tekisin. Jatkoi jäljestystä ja ehkä 10-20m päästä sama juttu. Uudella käskyllä matka jatkui ja kohta löytyikin vika keppi. Kepeistä löytyi siis 5/6. 

Lopuksi vielä lenkille koko Pian porukan kanssa, ja Nitakin pääsi mukaan. Lenkin jälkeen vielä abc:n kautta ja kotia kohti. Kotona olinkin myöhään, mutta ehtii sitä myöhemminkin nukkua. Kiitos kovasti treeni- ja lenkkiseurasta Pia!

Lauantaina aamulla auton nokka kohti Tampereen seutua. Tällä kertaa tokokokeeseen Nitan kanssa. Voittaja luokka oli jaettu kahtia, eli ensin paikallamakuu ja sen jälkeen kahdessa setissä yksilöliikkeet. Viime syksynä oltiin Nitan kanssa voittajassa ja siellä oli myös liikkeet jaettu kahtia, ei toiminut ollenkaan joten mietin mitenkö mahtaa nyt mennä. 

Paikallamakuu 29 asteen helteessä, suorassa aringonpaisteessa ei ehkä ole ihannne, mutta Nita teki hienon paikallamakuun. Nita oli hyvä fiilis kun sen jätin paikallamakuuseen ja piiloonkaan ei kuulunut yhtään piippailua tai haukkumista. Asentokin oli sama kun palasin. Olin tästä paikallamakuusta niin iloinen! Oltiin suoritusvuorossa ekana, mutta päästiin kehästä paikkamakuun jälkeen pois. Juostiin palkalle ja sitten takaisin kehään. Ekassa setissä oli seuruu, liikkeestä istuminen, luoksetulo ja ruutu. Harmillisesti ruutu nollattiin. Nita bongasi ruudun, mutta lähti tuomaria kohden kunnes puolessaväliä muisti ruudun, kaarsi takareunan kautta, totteli hitaasti seis käskyä, jolloin pysähty etureunan luo. Siitä kun sitten meni maahan niin oli juuri ruutunauhan ulkopuolella. Istuminen meni nollille, seiso, niinkuin edellisessäkin kokeessa, blääh! Seuruu ja luoksetulo meni hyvin. 

Tokassa setissä Nita kärsi jo kuumuudesta, ei ollut parhaimmillaan. Kaikki noudot tässä tokassa setissä ja nehän meillä on hanskassa. Jopa tunnari, jota ollaan edelleen lenkeillä tehty kävyillä (kun en ole uskaltanut tunnareita ottaa), onnistui. Nita haisteli rivin päästä päähän, pysähtyi ja kääntyi mua kohden ja sitten haisteli rivin takaisin ja löysi oman, pudotti sen ja sittei toi. Niin ja tarvitsi tuplakäskyn ennenkuin lähti suorittamaan tunnaria. Kaukoissa tupla-käskyjä ja eteni vähän. Meidän suorituksesat kertyi 221 pistettä ja 3-tulos. Ei juhlittu tuloksilla Nitankaan kanssa, mutta meillä oli hauskaa kehässä. Nita toimi hyvin, yksi ainoa piippaus kuului luoksetulon jätössä, muuten koira oli hiljaa! Treenattavaa riittää, mutta Nita teki ihan osaamistason mukaansa, paitsi että tuo istuminen on hämärä, ei onnistu kokeissa ei. Ja ruudun olisin niin tovonut onnistuvan, kun niin hienosti sen bongas, mutta nyt treenataan paikkaa ruudussa.