Myyn kanssa ollaan aksattu ahkeraan ja meidän treenit on sujunu ihan tosi hyvin. On tuntunut ihan mahdottoman hyvälle ja vaan nauttinu Myyn kanssa tekemisestä. On mennyt jo viikkoja vähän liiankin sujuvasti, joten pakkohan sitä jo oli ruveta miettimään koska se suunta kääntyy, koska ikuisesti ei voi olla hyvä flow.
Tämän viikon keskiviikon treeneissä ei sitten enää jatkunut sama mahti fiilis. Mä vaan olin myöhässä kokoajan joka paikassa ja Myyhän oli sitä mieltä että P*****e akka pois alta! Treenattiin 9 esteen radalla japanilaista, ja voi jestas sentään että oli vaikeeta. En vaan millään onnistunut, olin jatkuvasti Myyn hyppylinjalla, koska tein tokan persjätön jatkuvasti liian myöhään jollon auttamatta olin siis Myyn edessä. Myyhän ei tällaista jatkuvasti anna anteeksi, vaan hyppäsi sitten mun pään korkeudelle ja nappasi piposta kiinni. Kouluttaja ja muut ryhmäläiset oli ihan äimänkäkenä että mitä hittoa, kuinka korkealle tuo koira oikeen ponnistaa. No kyllähän se ponnistaa, ei oo eka kerta kun se olkapäiden korkeudella liitää. Myy, siis todella ei anna kaikkea anteeks niinkuin Nita aikoinaan. Nita oli niin kiltti ja peltasi aina mun mokailut, Myy taas kirjaimellisesti huutaa että "nainen paranna ohjausta, ÄLÄ ole TIEDLLÄ". Myy myös entisestään kiihtyy kun mä mokailen, jolloin on myös sellainen saippuapala ohjata, joka lipsahtaa sinne tänne eikä oikeen pysy hyppysissä, jolloin vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Mutta on se vaan niin siisti. Sitten kun onnistuu ja kaikki osuu kohdilleen se on vaan niin makee koira, oih! Ja treenin positiivinen juttu oli se, että rengas oli ekaa kertaa radan osana mukana, sinne tultiin putken jälkeen vähän vinolla linjalla, kertaakaan ei juossut ohi, jess!
Hyppytekniikka on myös edennyt kivasti, oon tyytyväinen kun rakennetaan jatkuvasti samaan tahtiin hyppytekniikkaa, se on kumminkin hyvin oleellista Myyn lajivalinnassa.
Tottiksessa ollaan sekä Myyn että Demin kanssa vähän rakennettu purkkipalkkaa, pikkasen kiihdyttää neitejä ruoka, jösses sentään. Mutta kyllä ne hiljenee, vaatii vaan kovin toistoja ennenkuin pystyvät hillitsemään itsensä. Myyllä oli varsinki alkuun ongelma, ei millään olis osannut tehdä mitään purkin lähellä, kun oli vaan niin kova kiire purkille, mutta kyllä se tästä :)
Tänään käytiin jo perinteeksi muodostuneella aaton aaton lenkillä Erikan ja koirien kanssa. Tosin edellisistä vuosista poiketen, nyt oltiin liikkeellä ihmisten aikoihin, mutta eipä tuolla juuri ketään tullut vastaan. Kiva lenkki tuli tehtyä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti