torstai 19. huhtikuuta 2018

Mitäs meille kuuluukaan...

Blogi ei ole päivittynyt, vaikka useamman kerran on ajatusta ollut, että voisi jotain kirjoitellakkin. Mun jalka oli kipeä melkein kolme viikkoa, ennekuin oli taas juoksukunnossa. Muutaman kerran kävin treeneissä toteamassa että hups, en pystykkään vaikka haluaisin. 

Blogihiljaisuuden aikana, Nita on ehtinyt täyttää 10-vuotta ja Demi 7-vuotta. Onnea rakkaat!

7v. & 10v.




Myyn kanssa ollana tehty melkein pelkästään aksaa. Treenilistaan tulee jatkuvalla syötöllä uusia treenattavia tai edelleen vahvistettavia juttuja. Tuntuu ettei aika vaan riitä treenaamaan kaikkea kuntoon ja ajoittain musta tuntuu että priorisointi on tosi vaikeeta.

Kepeillä on treenattu erityisesti vikaa väliä koska Myyllä on kiire ja pää nousee vikaan väliin tultaessa kun ajatus on jo pois kepeiltä vaikka tietenkin toivoisi että ajattelisi tehtävää loppuun asti. Myös sisäänmenoja on treenattu, alkuun 2by2 ja sitten lisäsin 4:llä kepillä. Avokulmat on olleet tässä se juttu koska sulkukulmat on Myylle helpommat. Kovassa vauhdissa sisäänmenoissa on myös ollut sellasta haastetta ettei koira jarruta. Menee täysiä oikein sisään mutta sitten, hups kun ei taivukkaan  enää kakkosväliin, kun tarttis jarruttaa. Myy mielellään siis vaan skippaa yhden välin ja jatkaa pokkana täysiä eteenpäin. Tätä on sitten työstetty, koska nyt olis se vauhti saatava hallintaan, olisi osattava jarruttaa jotta jokaikinen väli tulee pujoteltua. Alkuun autoin tässä niin että laitoin ohjureita, mutta tulipa todettua ettei se auttanutkaan. Myy paineli edelleen täysiä koska ohjureita päin voi hyvinkin juosta ja ne ohjailee oikeille raiteille :D

Lotan ja Samin valkussa oon oppinu kattomaan linjoja radalla ihan uudella tavalla. Samilla on ollu tosi kiva tapa konkretisoida tätä asiaa ja ollaan paljon pohdittu ja käytetty joko rimoja maassa tai narua (rataantutustumisessa), jotta oikeasti näkee mikä linja ja miten se ohjataan. Koen että tässä on ittellä tapahtunu kehitystä! Viimeksi tsekattiin Lotan kanssa sitten erikseen vielä takaakiertoja, eri kulmista ja etäisyyksillä. Ja ehdittiin myös käydä läpi in-in. Tota in-in täytyy alkaa treenaamaan, tajusin nyt Lotan kanssa jutellessa ja treenatessa että olis kyllä kiva kun koira tuon osaisi. 

Tehtiin muuten myös keskittymiskyky harjoitus. Tuli todettua että olen hyvin häiriöherkkä ja mun on vaikeata keskittyä olennaiseen jos ympärillä on häiriötä. No olen huomannut tämän asian ennenkin, mutta nty tuli tehtävän myötä aika konkreettisesti esille. Tätä täytyis harjoitella koska meillä on Myyn kanssa sama heikkous :D

Ratatreenit on sujunu viime aikoina hyvin, ite saisin edelleen luottaa Myyhyn vieläkin enemmän, se osaa jo paljon juttuja ja tekee hommia käskettyä, sitä ei tartte baby sitteröidä jatkuvasti :D 



Pekan yksäreillä ollaan myös käyty. Noudon ääntelyyn oon saanu hyviä vinkkejä ja ne toimiikin hyvin. Viimeksi tsekattiin seuraamista, juteltiin lelu ja namipalkkauksesta ja testattiin vähän miten vaikuttaa mielentilaan. Myy oli alkuun aivan liian korkeessa vireessä. Käytän sille yleensä lelua palkkana koska se purkaa itseään paremmin sillon. Oltiin Pekan kanssa tästä samaa mieltä että purkamiseen lelu toimii, mutta, vire on joka tapauksessa liian korkealla kun odottaa saalispalkkaa. Vaihdettiin sitten namiin ja seuruu rauhoittui, yliyrittäminen vähentyi eikä ollut enää niin levottoman näköistä. Kokeiltiin sitten niin että ensin kerrottiin Myylle että tehdään namipalkalla ja sen jälkeen vaihdettiin leluun ja tästäkin kerrottiin, jotta tietää mitä odottaa. Namista leluun vaihto aiheutti taas sellasen vireennousun ja sama yliyrittäminen jatkui että todettiin että Myyn kanssa tarttee tehdä nyt pääasiassa vain namipalkalla. Se tekee teknisesti hyvää seuraamista namipalkallla ja vire pysyy hallinnassa, lelupalkalla keittää yli eikä paketti pysy kasasssa. Saatiin kehuja hienosta takapään käytöstä, käännökset kuulemma hienoja. Kiva kuulla, Myyn kanssa tämä on kyllä tullut ihan itsestään. Se on hyvä takapäänkäyttäjä ihan luonnostaan. Häiriöstä luopuminenkin on edistynyt, paljon on hommaa tehtävänä, mutta eteenpäin on menty.


 Myy on myös ehtinyt käydä SAGI:n virallisessa mittatilaisuudessa ja kokoa löytyi 51cm. Arvelinkin että on maxi, mutta alarajalla ja niinhän se meni.

Eläinlääkärissäkin käytiin, perus rokotuksilla Demin ja Nitan kanssa. Nitalla on nyt keväällä ollu vasemman takajalan kanssa välillä vähän kremppaa, on liikkunut epäpuhtaasti ja sille löytyikin nyt sitten syy. Nitalla on nivelrikkoa polvessa :( Sai nyt alkuun särkylääkettä jotta saadaan turvotus ja tulehdus pois ja katsotaan jos sen jälkeen selviäisi ilman jatkuvaa lääkitystä. 

Ja muitakin muutoksia elämässä on nyt keväällä tapahtunut ja kesällä on edessä suuri muutos kun muutetaan toiselle paikkakunnalle. Me tytöt muutetaan keskenämme ja jatketaan elämää ilman miestä. Taloa vasta rakennetaan, mutta valmista pitäisi tulla alkukesästä. Päästään muuttamaan ihan uuteen asuntoon. Muutetaan rivitaloon, niinkuin nyt tässäkin ollaan oltu. Saadaan oma pieni piha, jonne paistaa aurinko! Treenisysteemit todennäkösesti muuttuu ainakin jonkun verran koska työmatka pitenee enkä enää ehdi samoihin treeneihin kuin nyt. Tässä on ollu aika rankka kevät joten senkin takia oon ajatellu että otetaan vaan nyt rauhallisesti ja katsotaan mitä jaksetaan tehdä ja miten asiat alkaa sujumaan. Kisakalenteri ei siis todennäkösesti ole kovinkaan täynnä tänä vuonna.

2 kommenttia:

  1. Kaikenlaisia kuulumisia. Toivotan tsemppiä ja jaksamista, vaikka typerältä näin kirjoitettuna kuulostaakin.

    VastaaPoista