Nitan kanssa ollaa lähinnä vaan lenkkeilty ja leikitty ja vähän reenailtu. Merkki alkaa olla jo vähän selvempänä sen päässä. Kaukot ja jäävät on myös kuulunut treeniin.
Kun kahdestaan ollaan nyt lenkkeilty, niin täytyy todeta että ei kaks koiraa ole kyllä sama asia kuin yksi. Joo, kyllä kaks menee siinä missä yksikin, mutta on se elämä kumminkin melko erilaista yhden koiran kanssa, Tää asia oli jo ehtinyt unohtua tämän melkein neljän vuoden aikana kun Demi on meillä ollut. Nitan kanssa kahdestaan lenkkeillessä ei tartte ollenkaan miettiä missä se menee. Se pitää mua silmällä ja koska sillä on kovin lyhyt napanuora (max 20m) niin se on kokoajan ihan jossain hollilla. Se ei lähde minkään eläimen perään, toisin kuin eräs toinen, se ei halua mennä kenenkään tuntemattoman koiran eikä ihmisen luokse. Kun pysähdyn se tulee heti mun luokse, ilman että sanon mitään. Oon kiinnittänyt huomiota että mä oon parhaimmillaan hiljaa koko lenkin koska ei tarvii mitään huudella. Silloin kuin on molemmat mukana niin joutuu aina silloin tällöin niitä pitämään silmällä koska eivät suinkaan kulje ajatuksen voimalla niinkuin Nita nytten. Oon myös huomannut, kun heittelen Nitalle lelua tai keppiä, että se oikeasti vaivautuu etsimään lelun vaikka kadottaisi sen heitettäessä. Tätä Nita ei IKINÄ tee silloin kun Demi on mukana, koska Demi on se joka aina etsii "kadonneet" lelut ja kepit. Eli kyllä Nitankin nenä toimii kun on pakko :D Se on vaan laiska!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti