torstai 19. huhtikuuta 2018

Mitäs meille kuuluukaan...

Blogi ei ole päivittynyt, vaikka useamman kerran on ajatusta ollut, että voisi jotain kirjoitellakkin. Mun jalka oli kipeä melkein kolme viikkoa, ennekuin oli taas juoksukunnossa. Muutaman kerran kävin treeneissä toteamassa että hups, en pystykkään vaikka haluaisin. 

Blogihiljaisuuden aikana, Nita on ehtinyt täyttää 10-vuotta ja Demi 7-vuotta. Onnea rakkaat!

7v. & 10v.




Myyn kanssa ollana tehty melkein pelkästään aksaa. Treenilistaan tulee jatkuvalla syötöllä uusia treenattavia tai edelleen vahvistettavia juttuja. Tuntuu ettei aika vaan riitä treenaamaan kaikkea kuntoon ja ajoittain musta tuntuu että priorisointi on tosi vaikeeta.

Kepeillä on treenattu erityisesti vikaa väliä koska Myyllä on kiire ja pää nousee vikaan väliin tultaessa kun ajatus on jo pois kepeiltä vaikka tietenkin toivoisi että ajattelisi tehtävää loppuun asti. Myös sisäänmenoja on treenattu, alkuun 2by2 ja sitten lisäsin 4:llä kepillä. Avokulmat on olleet tässä se juttu koska sulkukulmat on Myylle helpommat. Kovassa vauhdissa sisäänmenoissa on myös ollut sellasta haastetta ettei koira jarruta. Menee täysiä oikein sisään mutta sitten, hups kun ei taivukkaan  enää kakkosväliin, kun tarttis jarruttaa. Myy mielellään siis vaan skippaa yhden välin ja jatkaa pokkana täysiä eteenpäin. Tätä on sitten työstetty, koska nyt olis se vauhti saatava hallintaan, olisi osattava jarruttaa jotta jokaikinen väli tulee pujoteltua. Alkuun autoin tässä niin että laitoin ohjureita, mutta tulipa todettua ettei se auttanutkaan. Myy paineli edelleen täysiä koska ohjureita päin voi hyvinkin juosta ja ne ohjailee oikeille raiteille :D

Lotan ja Samin valkussa oon oppinu kattomaan linjoja radalla ihan uudella tavalla. Samilla on ollu tosi kiva tapa konkretisoida tätä asiaa ja ollaan paljon pohdittu ja käytetty joko rimoja maassa tai narua (rataantutustumisessa), jotta oikeasti näkee mikä linja ja miten se ohjataan. Koen että tässä on ittellä tapahtunu kehitystä! Viimeksi tsekattiin Lotan kanssa sitten erikseen vielä takaakiertoja, eri kulmista ja etäisyyksillä. Ja ehdittiin myös käydä läpi in-in. Tota in-in täytyy alkaa treenaamaan, tajusin nyt Lotan kanssa jutellessa ja treenatessa että olis kyllä kiva kun koira tuon osaisi. 

Tehtiin muuten myös keskittymiskyky harjoitus. Tuli todettua että olen hyvin häiriöherkkä ja mun on vaikeata keskittyä olennaiseen jos ympärillä on häiriötä. No olen huomannut tämän asian ennenkin, mutta nty tuli tehtävän myötä aika konkreettisesti esille. Tätä täytyis harjoitella koska meillä on Myyn kanssa sama heikkous :D

Ratatreenit on sujunu viime aikoina hyvin, ite saisin edelleen luottaa Myyhyn vieläkin enemmän, se osaa jo paljon juttuja ja tekee hommia käskettyä, sitä ei tartte baby sitteröidä jatkuvasti :D 



Pekan yksäreillä ollaan myös käyty. Noudon ääntelyyn oon saanu hyviä vinkkejä ja ne toimiikin hyvin. Viimeksi tsekattiin seuraamista, juteltiin lelu ja namipalkkauksesta ja testattiin vähän miten vaikuttaa mielentilaan. Myy oli alkuun aivan liian korkeessa vireessä. Käytän sille yleensä lelua palkkana koska se purkaa itseään paremmin sillon. Oltiin Pekan kanssa tästä samaa mieltä että purkamiseen lelu toimii, mutta, vire on joka tapauksessa liian korkealla kun odottaa saalispalkkaa. Vaihdettiin sitten namiin ja seuruu rauhoittui, yliyrittäminen vähentyi eikä ollut enää niin levottoman näköistä. Kokeiltiin sitten niin että ensin kerrottiin Myylle että tehdään namipalkalla ja sen jälkeen vaihdettiin leluun ja tästäkin kerrottiin, jotta tietää mitä odottaa. Namista leluun vaihto aiheutti taas sellasen vireennousun ja sama yliyrittäminen jatkui että todettiin että Myyn kanssa tarttee tehdä nyt pääasiassa vain namipalkalla. Se tekee teknisesti hyvää seuraamista namipalkallla ja vire pysyy hallinnassa, lelupalkalla keittää yli eikä paketti pysy kasasssa. Saatiin kehuja hienosta takapään käytöstä, käännökset kuulemma hienoja. Kiva kuulla, Myyn kanssa tämä on kyllä tullut ihan itsestään. Se on hyvä takapäänkäyttäjä ihan luonnostaan. Häiriöstä luopuminenkin on edistynyt, paljon on hommaa tehtävänä, mutta eteenpäin on menty.


 Myy on myös ehtinyt käydä SAGI:n virallisessa mittatilaisuudessa ja kokoa löytyi 51cm. Arvelinkin että on maxi, mutta alarajalla ja niinhän se meni.

Eläinlääkärissäkin käytiin, perus rokotuksilla Demin ja Nitan kanssa. Nitalla on nyt keväällä ollu vasemman takajalan kanssa välillä vähän kremppaa, on liikkunut epäpuhtaasti ja sille löytyikin nyt sitten syy. Nitalla on nivelrikkoa polvessa :( Sai nyt alkuun särkylääkettä jotta saadaan turvotus ja tulehdus pois ja katsotaan jos sen jälkeen selviäisi ilman jatkuvaa lääkitystä. 

Ja muitakin muutoksia elämässä on nyt keväällä tapahtunut ja kesällä on edessä suuri muutos kun muutetaan toiselle paikkakunnalle. Me tytöt muutetaan keskenämme ja jatketaan elämää ilman miestä. Taloa vasta rakennetaan, mutta valmista pitäisi tulla alkukesästä. Päästään muuttamaan ihan uuteen asuntoon. Muutetaan rivitaloon, niinkuin nyt tässäkin ollaan oltu. Saadaan oma pieni piha, jonne paistaa aurinko! Treenisysteemit todennäkösesti muuttuu ainakin jonkun verran koska työmatka pitenee enkä enää ehdi samoihin treeneihin kuin nyt. Tässä on ollu aika rankka kevät joten senkin takia oon ajatellu että otetaan vaan nyt rauhallisesti ja katsotaan mitä jaksetaan tehdä ja miten asiat alkaa sujumaan. Kisakalenteri ei siis todennäkösesti ole kovinkaan täynnä tänä vuonna.

tiistai 20. helmikuuta 2018

Treenejä -> tauko

Aksaa on treenattu  ohjatuissa treeneissä ja Lahdessa käytiin Lotan ja Samin valkussa. Myy on toiminu aikas kivasti, mutta kepeillä on tullu toka vikasta välistä pois, aika säännöllisesti. Sillä tulee kiire ja pää nousee ja sit jättää vikan välin pujottelematta. 

Lotan ja Sain valkussa treenattiin toisella radalla takaaleikkauksia ja toisella rataa jossa oli läksyksi tulleita juttuja, irtoamista, takaaleikkauksia, poispäinkäännöksiä ja ihan peruskäännöstä. Molemmissa treeneissä nousi esiin mun ohjaamisessa sama asia, eli mieti linjat kunnolla! Myyhän menee minne ohjaan, eli kyllä se napsii ylimääräsiä hyppyjä linjalta jos ohjaan "väärin". Eli keskittymistä kunnolla linjoihin. Itse takaaleikkaukset sujui hyvin, pitää vaan muistaa kiihdytys, jarrutus, käännös, kiihdytys... Rata oli jsut sellanen sik-sak missä nää kolme asiaa tuli hyvin konkreettisesti esille ja sehän oli hyvä. Toisessa treenissä tuli huomattua linjojen lisäksi se, että Myy osaa nyt poispäinkäännöksen! Jess, luki sen tosi hyvin ja musta tuntu ittestä hyvältä käyttää kyseistä ohajusta. Peruskäännöksiä vois kyllä treenata enemmän. Huomasin että mä herkästi haluisin käyttää kaikenmaailman ohjauksia peruskäännösten sijaan. Mutta kyllähän Myy kääntyy peruskäännökselläkin kunhan sen ajoitain oikein ja niitä treenais yhtälailla kuin muita käännöksiä. 

Ja mitä taukoon tulee, niin ollaan oltu treenaamatta yli viikko. Tuntuu pitkältä ajalta kun normi treenit rullais mutta ei päästä treenaamaan. Myyllä oli eka vatsatauti ja sit mun jalka alko reistailee. Sääressä todettu säärikalvon tulehdus, on muuten pirun kipeä, eikä kävely onnistu normaalisti. Vauhti on aivan matelevaa, kävelen reilun 1km 25minuuttiin, kertoo siis ehkä jotain siitä millä mallilla jalka on :(


tiistai 6. helmikuuta 2018

Treenejä

Tammi- ja helmikuussa ollan ehditty treenimäänkin jonkun verran ja käyty muutaman kerran koulutuksessa.

Myyn aksatreenit on olleet aika vaihtelevia mielentilan suhteen. Kiepit menee edelleen ajoittain kaakkoon ja sillon ei kyllä koiralla pää pysy kasassa. Ei kykene suorittamaan oppimiaan asioita. Tästä täydellinen esimerkki kun HAU:n treeneissä joku viikko sitten treenattiin kontakteja. Tehtiin puomia toiselle kentälle päin. Myy kiihty siellä olevasta koirista ja sen ilmeestä näki että nyt se vaan juoksee täysiä sen puomin eikä todellakaan ole ajatustakaan mistään 2o2o. Kyllähän se siis saa ja pitää juosta puomi lujaa, eli laukata reippaasti, mutta tosta eläimestä kyllä näkee niin selvästi kun ajatus katoaa matkalla. Sillon on turha sen kanssa sellasia tehtäviä tehdä mihin se ei vaan sillä hetkellä pysty keskittymään. Häiriö oli tossa vaiheessa vaan liian kova, jolloin on vaan pakko helpottaa hommia.

Sama keskittymisvaikeus näkyi Lahdessa Samin treeneissä. Alkuun Myy keskittyi hyvin hommiin ja saatiin todella hienoja ohjauspätkiä tehtyä, mutta sitten kun Myy alkoi väsyä ja toisella kentällä alkoi häiriö olla suurempaa niin silloin Myyn kuppi meni nurin eikä se enää keskitytnyt tehtävään vaan keskittyi siihen toiseen koiraan. Mutta saatiin onneks kumminkin paljon myös onnistumisia. Samin treenissä keskityttiin ohjaamiseen, ja suurimmaks osaks nimenomaan meihin ohjaajiin. Kaikki treenit kuvattiin, jotta pystyi jälkikäteen itsekkin katsomaan että hei, koirahan teki noin koska mä käänsin yläkroppaa liian hitaasti, jolloin koiralla ei ollut tietoa minne kääntyä ponnistusvaiheessa. Mulla on kyllä ajoituksen kanssa aika paljon haastetta ja ihan oman kropan hahmottamista. Mä luulen monesti että olen tehnyt tietyllä lailla vaikka sitten olenkin tehnyt jotain ihan muuta.

Lahden treeeneissä Lotan kanssa tsekattiiin kontaketja ja keppejä. Sain pohdittavaksi jospa haluisin vahvistaa sisäänmenoja 2by2 menetelmällä. Kontakteilla tarvitaan vaan edelleen liisää treeniä ja Lotta kyllä totes, että mulla taitaa olla vähän vaikeeta pysyä musta-valkoisena. Se on yllä totta, koska mä huomasin palkkaavani Myytä esim. 2o2o silloinkin kun sillä oli vain toinen etutassu maassa ja toinen puomin alastulolla, tyhmä minä!

Sepon ja Jonna/Inkan treenissä saatiin samaa uutta ongelmaa esille kepeillä. Myyn on vaikea taittua 2-väliin, jolloin menee sen välin yli ja jatkaa sitten pujottelua niinkuin mitään ei olis tapahtunut. Hakee oikeasta välistä sisään, mutta kovan vauhdin takia ei taivu kakkosväliin koska ei jarruta kepeille mentäessä. Tämä virhe ei esiinny koskaa sillon kun otan kepit uusintana lähempää, syy tietty se että tulee hiljemmalal vauhdilla sillon jolloin ei ole jarruongelmia. Saatiin vinkiksi treenata juurikin kovalla vauhdilla sisäänmenoja, mutta laitetaan yksi ohjauri avuksi, jotta Myyn on "pakko" jarrata jotta pystyy taipumaan kakkosväliin.

Tokoa ollaan treenattu vähän. Käytiin tammikuun lopulla Pekka Korrin yksärillä. Myy oli kyllä ihan super. Tehtiin kehääntuloja, treenattiin sosiaalista palkkaa, liikevälejä ja kisamaista treeniä yhdistäen muutamia liikkeitä. Myy yllätti mut ihan täysin. Se ei äännellyt kuin muutaman hassun kerran vaikka tehtiin vain sosiaalisella palkalla. Pekan mukaan ääntelyt johtui siitä että Myy mokasi jolloin se kiihtyy tilanteesta. Se on koira jonka pitää tietää ja osata tehtävänsä täysin, se ei tykkää olla epätietoinen tehtävistä. Täytyy pitää tämä mielessä. Ja hyvä kommentti Pekalta oli että jos Myy ääntelee niin se pyytää apua, jolloin sille on kerrottava paremmin mitä tehdään tai vastaavasti opetettava jokin tehtävä paremmin jotta se voi suorittaa tehtävän oikein. Sekin on jännä huomata että noilla Pekan yksäreillä myös minä olen parempi. Mulla ei oo yhtään sellanen olo etten hallitsis tilannetta, eikä mun tartte vilkuilla ympärille ja keskittyä muihin koirakoihin. Pystyn täysin keskittymään omaan treeniin. Juteltiin myös mun päänsisäisistä ongelmista :D Oon kehitellyt itselleni aikamoisen noidankehän mikä pitäis saada rikottua.

Ollaan ehditty treffaamaan myös Myyn veljiä. Käytiin kimppatreeneissä JAU:n hallilla. Tehtiin vähän samoja juttuja kuin Pekan kanssa, mutta mä olin selkeästi huonompi tällä kertaa ja se näkyi Myyssä. Tehtiin loppuun ryhmäpaikkista, Myy pysyi hienosti ja oli levollinen. Edellisestä kimppapaikkiksesta on aika paljon aikaa, tarttis muistaa sitäkin säännöllisesti treenata.




Demi pääsi tuolla JAU:n hallilla myös treenaamaan, se alko pikkasen keulimaan! On edellisistä treeneistä vähän aikaa niin neidillä oli pikkasen hauskaa ja esim. seuraaminen oli aikamoista, tyyppi edisti aivan törkeesti. Korjasi kyllä paikkaa taaksepäin, mutta ajautui innostuksissaan taas takaisin.

Kotona Demi on treenannu taas rallyjuttuja. Ja jotenkin se on nyt mennyt oppimaan suullisen käskyn takana kierrosta, ei tartte enää käsiapua. Myös sivulletulo oikealla puolella toimii ilman käsiapua. Puolenvaihto jalkojen välistä on sekin toimivaa ja nyt se myös oppi pujottelemaan vaan tuolla läpi käskyllä.

Demi

Kaikkien kolmen kanssa on taas tauon jälkeen muistettu jumppailla. Pitäis muistaa vaan ylläpitää tätäkin eikä tehdä aina vaan kausiluonteisesti. Tarttis varmaan merkata kalneteriin niin tulis säännöllisesti tehtyä.

Myy ehti myös täyttämään 3-vuotta helmikuun 1. päivä. Aika vaan menee niin törkeen nopeasti, ei sitä edes tajua että tuokin on jo noin vanha. Vaikka kyllä se edelleen ihan kakara on. Kai se siitä joskus kasvaa aikuiseksi ;) Myykky on kyllä hauska persoona, mutta täytyy sanoa että musta tuntuu etten mä vieläkään aina ymmärrä sitä. Oon toki näiden kolme vuoden aikana oppinut paljon uutta ja tunnen sen tietty päivä päivältä paremmin, mutta on se vaan aika merkillinen koira <3

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Mikä maksaa?

No nyt, vihdoin ja viimein on aikaa kirjoittaa auki, mihin meidän rahat on viime vuonna käytetty. Mitään hienoja diagrammeja en osaa teille esitellä joten pelkkänä tekstina tulee tämä.

Pohjustusta sen verran, että olen muuatma vuoden ajan mietitnyt että pitäisi menoja kirjata, siis koirien. Toissa vuonna aloitin, mutta homman jätin siihen jo heti tammikuussa 2016, alkoi ahdistamaan. Viime vuonna uusi yritys, koska olishan se nyt kiva tietää paljon rahaa koiriin uppoaa. Useampi kaveri tätä tehnytkin jo joten "pakkohan" munkin sitten oli.

Tammikuussa jo heti järkytyin, mietin taas lopetanko nyt heti, mutta päätin että vaikka kuinka tekee tiukkaa niin KOKO vuosi on nyt kuluja kirjattava.

Kulut kirjasin seuraavanlaisiin kategorioihin: Terveys= eläinlääkärikeikat, lääkkeet, fyssarit, akupunktiot, koirien vakuutukset. Ruokinta=koirien ruoat, treeninamit, luut. Harrastukset=treenimaksut, hallimaksut, koemaksut, leirit, päivä valmennukset, jäsenyyt eri yhdistyksiinluennot, uinnit. Tarvikkeet=hihnat, kaulapannat, takit ym... Bensat= bensakulut, tähän oon laskenut ne matkat kun ajan koirien kanssa treeneihin, kokeisiin, lenkille kauemmas ym ym. Jos taas käyn kaupassa ja samalla ostan luita, niin en ole kirjannut kulua koirille.

Koko vuoden 2017 kulut olivat 7409,544e! Aikas tosi paljon, sanon minä. Onhan tossa toki kolmen koiran kulut, mutta silti. Kuukausittain summat olivat seuraavanlaiset:
Tammikuu: 645,85e
Helmikuu: 985,74e
Maaliskuu: 813,59
Huhtikuu: 927,597e
Toukokuu: 726,895e
Kesäkuu: 809,77e
Heinäkuu: 114,33e
Elokuu: 508,44e
Syyskuu: 256,31e
Lokakuu: 291,97e
Marraskuu: 643,63e
Joulukuu: 685,422e

No mihin sitä rahaa sitten meni? Terveys osion kulut olivat: 2697,03e. Eläinlääkärissä käytiin 4 kertaa. Myy kävi sterkkauksessa, tähystyksellä tehtiin, joten siihen meni esim. 750e, Demi kävi kerran näyttämässä turvonnut luomea ja Nita kaksi kertaa, ensin näyttämässä pattia kyljessä joka osoittautuui rasvapatiksi ja sitten hammaskivenpoistossa. Fyssarilla Myy kävi 5krt, Demi 2 krt ja Nita 1krt. Akupunktiossa Myy kävi 3 krt ja Demi 1krt. Muuten summa sisältää vakuutusmaksut ja geenitestin ja madotukset.

Harrastuskategoria on laaja ja sen takia myös sen kulut ovat suuret: 2434e. Suurin kuluerä oli viikkokoulutukset, eli Myyn aksat Sepolla ja HAU:lla. HAU:n treenit tosin ovat kyllä hyvin halvat, kiitos siitä seuralle. Halvalla kumminkin hyvää koulutusta. Mutta näihin viikkokoulutuksiin meni 1259e. Koemaksuihin meni 424e, Jäsenmaksut 195e, Uinti 100e, Päivä koulutukset & leirit 152e, Luennot 120e, Hallivuokrat 135e.

Ruokintaan meni 1181,51e. Koirat syö raakaa lihaa ja siihen lisäksi lisät, öljyt ym. Tuossa summassa on myös treeninamit, luut.

Tarvikkeisiin meni 188,83e. Myy sai sadetakin, ostin myös uudet Grip-hihnat ja pedin. En siis voi väittää ainakaan törsääväni tavaroihin. Nuo tuli kaikki tarpeeseen.

Bensoihin meni vähemmän kuin olin kuvitellut, 800,024e. Tuli siis ajeltua vähemmän.

Suunnitelma vuodelle 2018 on siis käyttää vähemmän rahaa. Koska rehellisesti sanottuna, mulla ei kyllä ole näillä tuloilla varaa ylläpitää tällaista elämää. Koirille toki haluan ja aion tarjoa kaiken mitä ne tarvitsee. Mutta täytyy kyllä vähän tarkemmin miettiä mihin sitä rahaa laittaa.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Uusi vuosi uudet kujeet

Loppuvuotta 2017 en enää jaksa muistella, ei nimittäin ole kauheasti muistikuvia siitä mitä ollaan tehty. Siirrytään siis suoraan tähän uuteen vuoteen.

Uuden vuoden aatto oltiin kotona. Täällä meillä ammutaan joka vuosi paljon raketteja, ei tullut suurempia muutoksia tähän. Kellonajoista tosin pidettiin sitten paremmin huolta kuin aikasempina vuosina, eli oikeasti vasta klo.18 alkoivat ampumaan rahaa taivaalle. Ilta meni ihan niinkuin ennenkin. Myy haukkui ajoittain raketeille, nukkui ja söi luuta. Demi nukkui ja söi luuta ja Nita vähän stressasi. Oli sohvalla sylissä, välillä läähätti ja sitten taas rauhoittui nukkumaan.

Uuden vuoden päivänä ajelin Röykkään lenkkeilemään Pian ja koirien kanssa. Myy pääsi leikkimään veljensä kanssa. Kiva lenkki uusissa maisemissa.

Tammikuun ekalla viikolla jatkui Sepon treenit ja tokalla jatkui taas HAU:n ryhmätreenit. Kivoja treenejä ollut.

Loppiaisena ajettiin Myyn kanssa Turkuun rallytokokokeeseen. Myyn eka virallinen koe! Hui! Olin etukäteen kysellyt kisapaikasta, koska Myylle häiriöt on iso juttu. Kisajärjestäjä oli sitä mieltä ettei ole suurta häiriötä, joten päätin siis joulukuussa ilmoittaa Myyn kokeeseen. Kun saavuin kisapaikalle, en tiennyt itkekkö vai nauraa. Häiriöherkälle koiralle ihan jäätävä kisapaikka. Mietin että lähdenkö suoraa tietä kotiin, mutta siinä hetken aikaa pohtiessa päätin että otan Myyn mukaan halliin sisälle ja katson miten reagoi ennenkuin teen päätöksen. Koe oli siis Tuija koirakoulun tiloissa. Tila ei ole kovin suuri, varsinkaan kun siitä rajaa kehän pois, eli odottelu alue oli pieni, siinä tilassa pyöri 20 koiraa ja enemmän ihmisiä. Koiria leikitettiin, palkkaitiin ja sitten vain hengailtiin. Myy joka kiihtyy muista koirista, niin huh-huh ajattelin. Hengailin Myyn kanssa ja vieressä pyöri jatkuvasti koiria. Myy oli käskyn alla maassa ja siyöttelin sitä siinä. Sujui ihan hyvin, vaikka välillä muiden koirien haukkuessa tekikin tiukkaa. Päätin jäädä kokeeseen. Olimme suoritusvuorossa toisena, kysyin tuomarilta ehdinkö hakea koiran autosta rataantutustumisen jälkeen ja vastaus oli että aloitamme heti, käytännössä mulla olis ollu 4min aikaa, eli joo olis ehtinyt, mutta Myyn kaltaisen koiran kanssa ei tulla suoraan autosta kehään. Pyysin sitten buffa työntekijää pitämään Myytä sen aikaa kun kävin tutustumassa rataan, jotta ei tarvitsisi Myytä autoon kiikuttaa. Tämä mummeli temputti Myytä koko sen ajan kun oli tutustumassa. Olin sanonut että vois välillä palkkailla kun Myy odottaa rauhassa, mutta joo, tekikin sitten muuta. No Myy oli joka tapauksessa kiltisti joten... Kisasuoritus sujui ihan ok. Mua jännitti aivan järjettömästi, se tilanne ja Myy ja se perus kisatilanne. Myy oli vähän hämillään, mutta seurasi kivasti ja teki tehtäviä. Odottelualueesta poispäin tehtävät kyltit sujui hyvin, mutta yleisöä päin oli Myyn selvästi vaikeampi keskittyä. Ei pitänyt kunnolla konktaktia, mutta piti seuraamisessa paikkansa. Yhden kyltin uusin, se oli ihna kehän laidalla, yleisön edessä. Tässä Myy ei pitänyt ollenkaan kontaktia jolloin ei myöskään ollu ihan kartalla kyltillä jossa koira tulee sivulta eteen ja takaisin sivulle. Uusinnalla sujui hyvin. Uusimisesta -3. Viimeisellä suoralla yleisöön päin oli jännä tpaikat kun malain lähellä koura alkoi haukkumaan, Myy kiihtyi ja huomasin siitä että nyt o vaikeeta, kehuin Myytä entistä enemmän ja selvittiin maaliin. Loppupisteet 96p./100p, sijoitus 7/19. Saatiin tuomarinpalkinto, tuomari kehui Myyn takapään käyttöä.

Loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina ajoin Lahteen. Osallistun Myyn kanssa Lotta Lehtisen ja Sami Wessmanin agilitykoulutuskokonaisuuteen. Ekalla kerralla oli luento. Meitä on 10 hengen porukka ja meidät jaetaan 2 ryhmään. Porukassa on eri tasoisia koirakoita, nuorista 10kk ikäisistä 7v. kisakoiriin. Kahden viikon päästä on sitten eka kerta koirien kanssa, jäännää ja kivaa.

Viime vuoden kuluista on tulossa juttu, kunhan saan laskelmat valmiiksi. Rahaa on palanut, paljon....


tiistai 12. joulukuuta 2017

Milloin minusta tuli välineurheilija?

Olen miettinyt tätä aina välillä, missä vaiheessa tapahtui se muutos että aloin ostamaan kaikkea kivaa, ei pelkästään tarpeellista. Oikeastaan asia tuli tässä mieleen sen takia kun päivitin koirien kuluja exeliin. Tänä vuonna olen kuluttanut todella vähän rahaa koirien tavaroihin, mikä on vaan positiivista, koska sitä rahaa uppoaa koiriin muutenkin aivan jäätävästi. Toki koiran omistaminen voi olla halvempaakin, aj sitä se olisikin ilman harrastuksia, mutta enhän mä nyt mun harrastuksista luovu.

Mutta siis  aiheeseen takaisin... Silloin kun mulla oli vain yksi koira, ensimmäiseni, Nita, niin tavaramäärä oli todella vähäistä. Ensimmäisten vuosien aikana Nitalla oli pentupanta, joka pieneksi jäätyään vaihtui nahkapantaan. Sitten oli yksi hihna, nahkahihna. Nitan ollessa vuoden ja kahden välillä aloitimme agilityn, jolloin tuli ostettua yksi takki, se oli Hurtan takki joka edelleen löytyy kaapista elämänsä kunnossa. Nitalla oli tietenkin myös leluja, niin ja pelastusliivit kun käytiin mökillä jonne osa matkasta mennään veneellä. Kun sitten tokossa saatiin TK1 ja päätin että mehän ihan oikeasti harrastetaan tokoa, ostin yhden puisen noutokapulan.

Mutta mitä sitten tapahtuikaan?! Se tavaran määrään massiivinen lisääntyminen alkoi siinä vaiheessa kun tokossa alettiin treenaamaan avointa luokkaa ja mä tajusin että ehkä me voitaiskin tähdätä vähän pidemmälle. Toinen kriittinen vaihe oli silloin kun Demi tuli meille. Suurimmat vaikuttajat on siis olleet toko, joka on todellinen välineurheilijan laji sekä toinen koira.

Kahden koiran kanssa elellessä tuli ostettua kaikkea kivaa ja söpöä. Ihania pantoja/hihnoja kivoissa väreissä, treenikamaa aivan jäätävästi. En ole levitellyt kaikkia tavaroita lattialle, mutta ehkä pitäis. Meillä on kaapit ja varastot täynnä leluja, toko/pk sälää, hihnoja, pantoja, valjaita, takkeja ym. ym... Kun miettii että Nitan kanssa oli yksi noutokapula, niin nykyään niitä on: 2kpl pieniä puisia (vauvakapuloita), 2 kpl 450g, 1 kpl 650g, 1 kpl 1kg, ohjattuja noutokapuloita 12 kpl (neljä eri settiä, eri värisiä tietenkin!), 1 kpl vauvametalli, 2 kpl keskikokoisia (eka oli hukassa niin ostin toisen ja kappas toinen löytyi), 1 kpl iso metalli, 1 kpl ruotsalainen metalli. Olikohan tossa edes kaikki?! Ja tähän lisäksi kaikki muut tokokamat, ruutunauhoja monessa värissä, merkkejä monissa väreissä, eri kokoisia ja painoisia...

Myyn jälkeen on toki tullut ostettua tavaraa, mutta ei enää niin paljon, no varmaankin sen takia kun kaikkea vähän niinku löytyy. Alkuvuonna ensimmäisen kerran tein ihan oikeasti päätöksen että nyt riittää, tavaraa ei enää osteta vaan sen takia että toi on niin ihanan värinen, vaan nyt yritetään ostaa kun tulee oikeasti tarvetta. Oon jopa tyytyväinen itseeni koska olen onnistunut tässä aika hyvin.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Joulukuuta...


Joulukuuta elellään, treenit on jatkunu entisellään. Meillä on kyllä ollu varsinkin aksassa tosi hyvä putki, on ollu todella kivoja treenejä, vaikka aina ei täydellisesti sujukkaan, sehän kuuluu asiaan että työstettävää riittää, työnteko ei lopu koskaan. Eteenpäin on kumminkin menty. On kiva huomata kuinka asiat etenee. Oon myös tyytyväinen siihen kuinka kouluttajat haastaa mua ohjaajana. Mä oon helposti sellanen että kuljen siellä omalla mukavuusalueella. Mutta totuushan on se, että kun poistuu sieltä mukavuusalueelta niin voi vaikka kehittyäkin :D Näin on päässyt käymään kun mua on haastettu ohjaamaan Myytä rohkeammin, se on aika makee tunne kun sitä rupee tekemään asioita rohkeammin ja huomaa että hitto vieköön sehän toimii. Aina ei kannata tehdä asioita silleen kivasti omalla mukavuusalueella varmistellen. 

Taidot taitaa olla nyt sillä mallilla että kisoihin vois joskus mennä, tai ainakin miettiä asiaa, että milloin mennä ;) Esteosaaminen on kivalla mallilla, itsenäsitä tekemistä pitää tosin vielä vahvistaa, koska eihän tuo vielä esim. kestä kunnon vedätystä kepeillä/kontakteilla. Kepeillä alkaa hosumaan jos juoksen liikaa edellä, sama puomilla, tarttee rytmittää jotta oikeasti pysähtyy 2o2o eikä juokse yli ja korjaa. Myöskään taakse en voi jättäytyä kovi kauaksi tai tekee 2o2o vinoon. Mutta noita nyt vahvistetaan varmasti vielä pitkään jotta voi sitten joskus kikkailla ihan huolella ;) Mutta 1-luokan radoille tarvittavat taidot kyllä löytyy ja enemmänkin, mutta sehän nyt ei yksinään riitä kun se suoritus koostuu niin monesta asiasta. Mutta katellaan ja mietitään.


Rallyakin on treenattu, ahkerampi saisi kyllä olla, mutta kyllä tässä kai ehtii. Demin kanssa kyllä riittää hommia oikeanpuolen tehtävissä. Ääntä tulee heti kun on epävarma ja Demin ratkaisu on aina siirtyä vasemmalle jos on epävarma mitä tehdä. Pitäis ehkä vaan taas tehdä oikeanpuolen hommia.


Ylipäätänsä on nyt treenaaminen ollu jo pitkään vähäisempää kuin aikoihin. Jos siis vertaa aikasempiin vuosiin. Kai sitä joskus vaan väsähtää ja mä annan tämän itselleni anteeksi. Sillon kun ei enempää jaksa, niin sitten se vaan on niin. Ja nyt on niin. 

Lenkkeilty on kyllä ihan niinkuin ennenkin. Kamera on ollut todella harvoin mukana, kun arkena on aivan liian piemää kun lenkille pääsee ja viikonloppuisin on ollut sateista?! Ainakin mä kuvittelen niin. Nämä kuvat on otettu itsenäisyyspäivänä, käytiin aamulla reilun 2 h lenkillä kun kerrankin oli sääkin kohdillaan niin kamera pääsi mukaan.

Nita <3

Itsenäisyyspäivä yönä meinasi käydä kurjasti. Koirat söi yöllä iltaruoaksi luita. Nita ja Demi sai possun rustoluut ja Myy jauhettua kanaa. Myylle en luita anna kuin jauhettuna koska se pureskelee todella huonosti, nielee vaan kokonaisena kaiken minkä pystyy. Nita ja Demi taas on pureskellut hyvin, niin en oo koskaan kokenu etten uskaltais niille luita antaa. Tälläkin kertaa näytti sujuvan hyvin, kunnes Nita nielaisi viimeisen palan. Syötyään Nita hiippaili matalana ympäri asuntoa, kakoen ja yskien. Yritti oksentaa mutta tuloksetta. Jonkun aikaa tätä kesti ja sitten Nita pysähtyi ja sen suusta alkoi tulla paksua valkoista kuolaa, paljon. Samalla silmät alkoi vuotaa ja näytti siltä ettei henki kulje. Hetken mietin että mitä helvettiä, mitä mä nyt teen, kunnes tajusin että nyt on jotain tehtävä tai koira tukehtuu. Otin Nitaa takajaloista kiinni, nostin jalat kattoa kohti, mutta niin että etujalat oli maassa, heilutin Nitaa samalla ja ehkä tämän ansiosta Nita sai oksennettua luun palasen. Henki alkoi kulkemaan ja koira oli entisellään tapahtuman jälkeen. Oli kyllä kamala tilanne. Rehellisesti sanottuna, en ole koskaan edes mietitnyt mitä koiralle tehdään joka on tukehtumaisillaan, varsinkaan kun suussa ei näy mitään. Mulla ei siis ollut harmainta aavistusta mitä tehdä, mutta tein niinkuin jostain selkäytimestä tuli ohjeita tehdä. Loppu hyvin kaikki hyvin. Kaikkea sitä voi koirien kanssa sattua.


Tänään ajoin Lahteen, Vipusentielle AQility hallille. Siellä oli epäviralliset agilitykisat ja sinnehän oli mentävä. Oon miettiny syksyllä useampaan kertaa että pitäis lähteä, mutta en sit vaan oo jaksanu lähteä ajamaan tuonne asti. Nyt olin päättänyt että hitto vie, sinne mennään. Hyvä paikka testata Myyn käyttäytyminen tollasessa "kisatilanteessa". Tavoitteena oli siis testata mitä tapahtuu ja saanko mitään kontaktia koiraan uudessa hallissa kisatilanteessa, jossa on äänihäiriöitä. Ilmoitin Myyn supermölleihin ja mölleihin. Supermölli rata oli todella helppo, hyppyjä ja putkia, suoraa ja loivaa kaarretta, siellä pääs itsekkin juoksemaan :D Odottelu sujui hyvin. Myy tuli halliin 5 koiraa ennen omaa vuoroa. Syöttelin nameja ja temputtelin. Haukku kyllä sillon tällön mutta ei silleen hulluna. Radalla mentiin kumminkin pääkolmantena jalkana, mutta sani Myyn kontaktin ja lähtö, eli jättö sujui hyvin. Myy oli keskitytnyt muhun, ei häiriöihin. Rata oli sellanen luukutus, mitä tollaset supermöllit nyt on, mutta kivaa oli juosta. Juostiin sitten voittoonkin, hyvä Myykkis <3 Möllirata oli jo selkeesti vaatimapi, siellä oli luukutusuoraa ja ansojakin. Odottelu olikin tässä vaiheessa jo huomattavasti vaikemapaa. Myy tiesi mitä odottaa ja hallissa oli tässä vaiheessa kovempi melitaso, koiria haukkui, oli ahdasta ym. Kierrokset nousi liian korkealle, namit ei tässä vaiheessa maistunut niin hyvin, ja hilluminen oli noh, sellasta... Radalle mentäessä, en saanut Myyhyn kontaktia, haukkui vaan. Kun sitten sain keskittymään niin sittenhän ei ongelmaa olllutkaan, istui hyvin lähdössä ja tuijottia mua, odotti lupaa ja sitten juostiin. Pitkä suora sujui hyvin, Myy irtos hyvin ja lukitsi esteet edessä. Monella muulla tulikin tässä virheitä kun ohjaajat jäi jälkeen niin koirat alko kyselemään etät minne, mutta Myy ei :D Myyllä tippu rima, ja kohta jossa alussa luukutettiin tultiin myös takaisinpäin, mutta puolessavälissä oliskin pitäny putken jälkeen kääntyä 90 astetta oikealle hypylle, niin ei sitten onnistunutkaan, kun noh, olis tässä kohtaan ollu hyvä käyttää putkijarrua, mutta sitähän ei meidän valikoimassa vielä ole :D Myyllä tuli sitten vähän ylimääräistä hyppyä ja kaarrosta. Mutta vaikka ei ihan putkeen mennytkään niin tyytyväinen olen silti. Oli kivaa "kisata" Myyn kanssa. Toisen radan kiihtymystilasta päättelin, että jatkossa voipi olla että eka rata on aina se helpompi ja toiselle kuumuu enempi, mutta sehän selvii sitten joskus.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Käsimerkein

Muhun iski joku aivan jäätävä flunssa. Meillä on toki töissä ollut liikkeellä koko syksyn kaiken maailman pöpöjä, mutta oon välttynyt niiltä, mutta nyt sitten iski. Lähdin tiistaina aikasemmin töistä kun tuli mitattua kuume itseltä samaan aikaan kun muutamalta lapselta. No kuumettahan mulla oli, joten ei ihme että olo oli päivän mittaan muuttunut vähän tukalaksi. Keskiviikkon aaamulla olo oli aivan järkyttävä, ääntä ei suusta tullut yhtään, ei edes kuiskausta! Ääni siis totaalisen poissa, kuumetta, niska aivan jumissa, kainalot kipeänä, kurkku jumalattoman kipeä, nieleminen hankalaa, kokoajan valuva nenä, että sellaista.

Kun ääntä ei lähde ollenkaan, on vaan oltava hiljaa. Mietinkin ennen koirien kanssa lenkille lähtöä että mitäs nyt. Päätin mennä pellolle jotta koirat pääsee juoksemaan virtaa pois. Nita ja Demi nyt toimii kuin ajatus ja ne muistaa mua vähän seuraillakin, niin niistä ei tarvinnut huolehtia, mutta Myy. Mietin että mitä hittoa teen jos tarvii saada Myy luokse, ilman ääntä on vaikea karjasta. No ennakointi tietenkin on aina hyvästä ja keskellä päivää pellolle ei muita koiria ollut, joten luoksetulot sujui oikeen kivasti. Myyn kanssa toimin niin, että kun halusin sen luokse taputin ensin käsiin jolloin sain huomion itseeni ja sen jälkeen käsi esiin, mikä tarkoittaa käsikosketusta. Onneks oon treenannu tätä käiskosketusta aksaa varten. Aksassa se siis tarkoittaa "tässä" käskyä, tule "käteen", mutta oon siis treenannu sitä ihan lenkilläkin. No siitä olikin ihan kivasti apua.

Totesin noin muuten että nää mun koirat osaa oikeastaan vaan istu, maahan, seiso, paikka, käsikosketus (Myy) käsimerkein, niin ja "jess" osasivat yhdistää koska palkka vapautuskäskynä teen siihen aina myös käsieleet mukaan, joten tämä toimi siis ilman ääntäkin. Mutta kovin vähän ne oikeastaan osaa käsimerkkejä noin niinkuin ainoana käskynä. Toinen minkä tässä opetin, "tule tänne". Tää siis tilanteessa kun oltiin tulossa sisälle. Koirat istu rappusten edessä odottaen että kutsun ne yksitellen sisälle kuivattavaksi. Myy tuli heti käsikosketuksela, mutta Demi ja Nita ei koska ne ei tätä osaa. Sain molemmat sitten kumminkin sisälle :D kun taputin käsiä jalkoihin ja näytin iloiselle. Mutta jäinpä vaan miettimään että ehkä olis syytä joskus opettaa vähän lisää näitä käsimerkkejä arkeen, tosin en nyt tiedä tarviiko niitä enempää kuin nuo tossa yllä mainitsemani, mutta mietin nyt kumminkin.


sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Treenejä

Maanantaina oli aksatreenit. Tehtiin keppejä. Treenattiin taas itsenäisyyttä ja samalla etäisyyttä ohjaajaan. Lähetin Myytä vähän eri kulmista kepeille ja sitten jäin itse paikoilleen, tai no etenin sika hitaasti, eli Myy joutu erkaantumaan musta ihan reilusti. Myös sivuttaisetäisyyttä niin että lähdin kepeiltä 45 astetta poispäin, tässä etenin reippaasti jolloin olin vajaan 10m päässä sivulla kun Myy oli pujotellut kepit loppuun. Hyvää treeniä. Tehtiin myös puomia, vahvistettiin 2o2o. Myyllä kontaktit ihan hyvällä mallilla, mutta lisää vahvistusta tarttee jotta sietää multa enempi liikettä. On edelleen vähän riippuvainen mun liikkumisesta, eli tulee kontaktista yli jos en ollenkaan himmaa omaa vauhtia alastulolla. Mutta ihanaa on se, että Myy liikkuu puomilla niin rennosti, laukkaa todella reippaalla laukalla koko puomin, ei mitään hidastelua.

Keskiviikkona meillä oli omatoimitreenit kun Seppo oli saikulla. Jatkoin keppitreeniä. Tein edelleen itsenäisyyttä, kaveri palkkasi Myytä keppejen jälkeen jolloin mä himmailin keppejen alkupäässä. Tein myös sivuttaisetäisyyttä samalla tavalla kuin maanantaina. Muutamat toisot myös keinulla 2o2o, hienosti meni sekä A:lla tsekkailin askellusta. Hyvällä askeleella tuli eikä hyppinyt kontaktien yli.ähän sen arkista k

Meillä oli myös Pekka Korrin yksäri. Varattiin yksäri n.1kk sitten. Myyn kanssa ideana oli tsekkailla sen häiriösietoa, reaktiivisuutta, mitä sille voisi tehdä. No onhan sille jo paljonkin tehty ja edetty huimasti, mutta edelleen on hitosti hommaa tehtävänä. Mutta Myy vastasi treeniin hyvin ja sain muutamia uusia ideoita sekä vahvistuksen sille että niitä helppojakin häiriöjuttuja pitää muistaa treenata.nillä jatketaan ja uus yksäri sitten jossian vaiheessa.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Kuulumisia

Treenit on jatkuneet entisellään, eli pääasiassa aksaa vaan tehty. Toki vähän rallyakin, mutta vähiin on jäänyt. Aksat on pääasiassa mennyt tosi kivasti, Myy kehittyy ja meillä on kivaa. Tällä viikolla tehtiin ensimmäistä kertaa keinua radalla. Mä oon jostain syystä jättäny keinun treenaamisen ihan minimiin ja keksittyny vaan kaikkeen muuhun. Ollaan nyt lokakuun aikana sitten treenailtu keinua ja nyt se onkin kivalla mallilla. Radalla keinulle tultiin sekä kovassa vauhdissa ja aavistuksen vinosta kulmasta, mutta kumpikaan ei aiheuttanut ongelmaa. Myös kepit sujuu osana rataa (ilman verkkoja/ohjureita), mutta eri keppikulmia täytyy vielä treenailla paljon. Virheitä kyllä siis sattuu eikä kaikki lähestymiskulmat vielä suju. Mutta onhan tässä paljon vielä tehtävää jotta saadaan sellaiset kepit kuin haluan. Mun tavoite on se, että joku päivä pystyn lähettämään Myyn pujottelemaan ja mä pystyn tulla sitä vastaan, ja jatkamme eri suuntiin ja Myy pujottelee loppuun. Tällaista vähän kokeiltiinkin yksissä treeneissä, mutta sillon oli toki verkot apuna. Myy selkeesti vähän hämmenty kun mentiin eri suuntiin ja se pujotteli musta poispäin, mutta vahvistetaan keppejä niin joskus tulee ns. valmista.

Rallya ollaan treenattu kotona ja kerran Hyvinkäällä kun treffattiin Pia ja pojat treenien merkeissä. Tehtiin rataharjoitus ja mä ekaa kertaa treenasin voittajan rataa. Ollaan toki kotona treenattu yksittäisiä voittajan tehtäviä mutta ratasuorituksia ei ennen tätä. Tuli muutama tänka på, mutta selvisin.

Käytiin sitten myös korkkaamassa rallyn voittajaluokka. Mä heräsin yöllä useamman kerran ja hemmetti, iski se kaamea jännitys kun voin pahoin ja mietin että mitä hittoa, oliko pakko ilmoittautua. Aamulla kellon soidessa, mua jännitti mutta ei enää niin paljon kuin yöllä. Ehdin rauhassa tehdä aamulla kaikkea ennenkuin pakkasin koirat autoon ja lähdin ajamaan Klaukkalaan jossa kisat oli. Ajaessa mä hyräilin mun "kisafiilis biisiä", se on mun tsemppi biisi ja se on tähän mennessä, siis kesän kisoissa toiminut kun sitä oon hyräillyt mielessäni. Oon toki myös työstäny omaa päätä ja päättänyt että mulla on lupa epäonnistua, aina ei tartte onnistua ja se on ihan fine. Kisapaikalla mua jännitti, mutta onneks heti ovensusuussa törmäsin tuttuihin. Sain kysyttyä muutamia juttuja jotka on jääny mulle epäselviksi ja kas, alkoi olo helpottua. Näin muutaman mestariluokan koiran ja samalla yritin opetella voittajan rataa, joka näytti paperilla oikein kivalle. Tuomarina oli Minna Hillebrand, mulle ihan uus tuttavuus, mutta todela mukava persoona. Minna kävi radan hyvin läpi ja kaikki olikin ihan selvää rataantutustumisen jälkeen. Kisapaikka oli todella ahdas, eikä kehän ulkopuolella ollut montaa metriä tilaa, mutta onneks kaikki kisaajat käyttäyty järkeväti. Ite vaan mietin etät miten teen kehäänmenon. En käynyt hallissa sisällä ollenkaan Demin kanssa ennen omaa vuoroa koska siellä ei vaan ollut tilaa. Toisaalta tämmöset ei Demin kanssa ole ongelmallisia koska sille on ihan sama minne mennään eikä sen tartte ns. tutustua paikkoihin.

Rata meni kivasti, Demi oli hyvin kuulolla ja teki hyvin töitä. Eka virhe tuli kyltillä molemmat täyskäännös vasempaan, tämän jouduin uusimaan koska Demi ei siirtynytkään mun oikealle puolelle käännöksen aikana. Oikealla puolella seuraaminen sujui muuten ihan hyvin vaikka sitä vähän jännitinkin että miten mahtaa taidot riittää. Seuraava virhe tuli askeleissa, peruutus 1-2-3 askelta. No en osannut laskea ja sen takia tulikin -10p. Toisen -10p. sain väärin suoritetusta tehtävästä, kyltti liikkeestä seiso kierrä koiran ympäri, pysähdyin kierrettyäni Demin, mitä ei siis pidä tehdä. Pienempiä pistementyksiä tuli kontr., epätarkasti suoritettu tehtävä, ohjaajavirhe sekä kahdessa eri kohdassa Demin piippas pienesti niin kokonaisvaikutelmastakin lähti pisteitä. Harmittaa vähän kun ei saatu tulosta, jäi parin pisteen päähän, mutta toisaalta, jos olisin itse ollut tarkempi niin oltais saatu 20p. enemmän ja silloin pistete olis hyvinkin riittänyt tulokseen. Pääasia kumminkin että Demi teki tosi kivasti töitä, mun täytyy vaan skarpata ens kerralla.

Kisasin samassa kokeessa myös avoimessa luokassa, viimeistä kertaa Martin kanssa. Oli kyllä kivaa kisata jälleen Martilla, on se vaan mahtava tyyppi. Martti teki hienosti töitä, enkä mäkään mokannut joten saatiin kasaan 98p./100p luokkavoitto ja RTK2. Tähän loppu mun ja Martin yhteinen kisataival. Kiitos Pialle Martin lainasta!


Sunnuntaina 23.10 käytiin lenkillä Monican, Katin ja Tuulan sekä koirien kanssa. Käveltiin Nitan siskon talon ohi, Lotta sattui olemaan omistajineen pihalla ja he tulivatkin sitten meitä moikkaamaan. Oli kiva nähdä Lottaa, en musitaakseni ole Lottaa nähnyt yli 5-vuoteen, ihana mummo sekin. Parasta kyllä oli kun Lotta tuli kadulle ja Nita joka ei välitä vieraista koirista, meni suoraan Lotan luokse häntä heiluen <3 Mulle tuli sellanen tunne, että Nitan on melkein täytynyt tunnistaa Lotta, koska Nitahan ei koskaan mene vieraiden koirien luokse ja Lotta on käytännössä vieras Nitalle kun edellisestä tapaamisesta on niin pitkä aika eikä ne muutenkaan ole elämänsä aikana niin montaa kertaa nähneet. Mutta oli ne liikuttavia.

Tällä viikolla satoikin sitten meille Espooseen ensilumi. Kääk, nyt jo! En kyllä kauheesti innostuntu koska sen tietää ettei se lumipeite maassa pysy kun tähän aikaa vuodesta saata lunta. Pari päivää lunta kyllä maassa oli ja tänne satoikin kerralla yli 10cm. Alla kuvatodiste ;)


Mitäs muuta... No meillä on tässä ollut viikon verran kaksi kilpikonna hoidossa, Valtteri ja Casperi. Demi tykkää molemmista, se kulkee niiden perässä ja haluis kauheesti niitä haistella ja nuolla. Konnat ei kyllä kauheasti tätä arvosta joten Demiä on joutunut vähän komentamaan. Myy kävi konnia haistelemassa mutta ei muuten oo niistä kovinkaan kiinnostuntu ja Nita ei välitä, koska se on varsinkin Casperin kanssa jo vanha tuttu. Casperi asuu mun vanhempien luona, oon siskoni kanssa saanut Casperin reilu 20-vuotta sitten, mutta Casperi jäi meidän vanhemmille kun muutettiin kotoa pois. Nita ja Demi on jopa nukkunu Casperin kanssa, Casperi ihan tunkee niiden karvojen alle nukkumaan. Valtteri taas on mun siskon konna joka on meillä nyt myös samalla hoidossa pari viikkoa.

Demi & Valtteri

Ja loppuun täytyy vielä hehkuttaa Demin poikien hienoja tuloksia. Viggo (Lumipilven Onnenpotku) kävi jälkikokeessa ja teki hienon tuloksen saaden JK1 koularin, onnea Barbro ja Viggo. Toinen poika Pata (Lumipilven Onnenpeli) kävi samaisessa rallykokeessa kuin me Demin kanssa, saaden alokasluokasta hyväksytyn tuloksen. Niin ja Taape (Lumipilven Onnenliekki) ja MAria kävi tässä syksyllä tokon avoimessa tehden hienon 2-tuloksen. On ne vaan taitavia poikia <3