Eipä ole tullut päiviteltyä. Harvakseltaan ollaan treenattu, on ollut kaikennäköstä muuta hommaa ja tavallaan treeni intokin vähän kateissa. Demin kanssa vois treenata ihan kunnolla, sehän tykkää, mutta kun ei tavoitteita nyt just ole, kun vaan odotellaan ja odotellaan. Kun tietää että ehkä se pitkä pentulomakin on edessä niin jotenkin tuntuu ei niin tärkeälle treenata ja tavoitteita ei nyt ole vielä asetettu. Toki tavoitteita olen miettinyt ensi vuodelle, mutta tässä vaiheessa ne tuntuu melko kaukaisilta. Ollaan kumminkin lenkkeilty ihan normaaliin tahtiin ja vaikka lumi olis ihan jees, niin mä tykkään kyllä kun maa on ollut sulana ja pääsee todella hyvin lenkkeilemään minne vaan, eikä tartte liukastella.
Edellisen päivityksen jälkeen, Nita on ehtinyt käydä uudella fyssarilla. Nita oli aikalailla jumissa ja ihan uudista kohdista kuin aikaisemmin. Sen koko selkä oli jäykkä, varsinkin keskiosa, eli selän elastisuus on vähän kateissa. Olkanivel lukossa, rintaranka lapojen takaa jäykkä, toinen lonkka hieman jäykkä. Nita reagoi selkeästi käsittelyyn, osa jumeista saatiin käsittelyn aikana auki, mutta ei kaikkea. Saatiin jumppaohjeet ja liikutus nyt ainoastaan ravilla. Seuraava käsittely tammikuun aikana.
Demin kanssa ollaan käyty hakemassa eläinlääkäristä herpesrokoite, seuraava otetaan vielä noin viikkoa ennen laskettua aikaa.
Demi on ollut oma itsensä, normaalia enemmän on kyllä nukkunut ja tissit on vähän turvoksissa. Tosin tässä vaiheessa on vaikea sanoa onko tiine vai valeraskaana. Ultraan mennään parin viikon päästä. Mä en jaksais odottaa! Lenkkeilee entiseen malliin ja vähät treenit mitä tehty on tehnyt innokkaasti. Yks ilta oli kyllä niin söpö tilanne, kun tehtiin merkkiä. Demi meni innokkaasti merkille, odotin että korjaa paikkaa suoremmaksi, odotin hetken ja Demi vain tuijotteli mua ja heilutti häntää. Se oli vaan niin söpö näköinen ! Uudella merkkikäskyllä korjasi suoremmaksi merkin takana. Alkoi muuten tarjoamaan kosketusta merkillä, hups. Nitalle aloitin nyt myös merkkiin tutustumisen. En muistanutkaan ettei se välttämättä ole ihan helppoa, varsinkaan samoilla metodeilla kun Demin kanssa. Demihän on opetettu kosketusalustan kanssa, mutta Nita ei osaa kosketusalustaa ja kun sitä ensin yritin opettaa niin sain aikaiseksi koiran ja tökkii alustaa kuonolla, ottaa alustan suuhun ja loppujen lopuksi meni merkin taakse maahan. No kyllä me Nitallekkin saadaan merkki opetettua, täytyy vaan nyt ensin miettiä opetanko sille kosketusalustan vai merkin toisella tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti